sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tämä päivä jää sanattomaksi. Kyyneleet kertovat enemmän. Vierivät poskille ikävää, sydäntä suurempana.

Mä rakastan  mun elämää täällä. Mä rakastan mun pientä kotikaupunkia. Mä rakastan sitä niin paljon. Mä rakastan tätä kaikkee niin paljon. Ja siks mä pelkään jättää tän.

I love my life here in America. I love my little hometown. I love it so much. I love everything here so much. And that's why I'm scared to leave all of that.




Vähän yli neljä kuukautta sitten mä tulin tänne. Vieraaseen maahan, heikolla englanninkielen taidollani yritin sopertaa sanoja ja lauseita. Mä tulin tänne ihan yksin, alotin ihan alusta, ihan kokonaan. Mä en tiennyt ketään. Uus koulu, mä en tiedä ketään, enkä mä edes puhu kieltä kunnolla. Mua pelotti niin paljon. Mä selvisin ekasta koulupäivästä. Selvisin tokasta ja kolmannesta. Ja jossain vaiheessa mä opin rakastamaan sitä. Mä tutustuin ihmisiin. Mä liityin cross country joukkueeseen ja sain kokea yhden elämäni hienoimmista kokemuksista. Mä liityin jääkiekkojoukkueeseen ja saan pelata sitä peliä, mitä mä oon rakastanut nappulasta saakka. Mä oon saanu ystäviä joitten kanssa tuun pitämään yhteyttä ikuisesti. Enkä mä koskaan voi täysin ymmärtää, mitä tää vuosi mulle merkitsee ja tulee aina merkitsemään. Enkä mä voi koskaan sanoin kuvailla kuinka äärettömän kiitollinen mä oon tästä kaikesta. Kaikesta mitä mä oon saanut kokea ja elää, kaikesta mitä mä vielä täällä saan kokea.

A little over four months ago I arrived here. To the foreign country, I tried to talk with my weak English. I came here all alone. I started all over again. I didn't know anyone. New school, new people and I couldn't even speak good English. I was so scared. But I survived. I survived my first day of high school, I survived my second and third day too and at the some point I learned to love it. I got to know people. I joined to cross country team and I got to experience one of my life greatest experiences. I joined to hockey team and I'm able to play the game I've loved since I was a little kid. I have got friends who I'll be in contact with for the rest of my life. And I'll be never clearly understand what this year means to me and always will mean to me. And there is no words to describe how infinitely grateful I am for all of this. Everything I've got to experience, everything what I'll be able to experience during my stay here in America. 



Pelattiin tää peli Bad Axessa ja tää kaukalo oli siis hevosladossa (horsebarn) et kesällä ne ottaa ton jään pois ja pitää siellä hevosia. Oli muuten niin crappy jää ja kaukalo, että teki meidän Northen Lights Arenasta Alpenassa kunnon palatsin ja sai taas arvostaman sitä mitä ittellä on. Mutta olipahan ainakin kokemus hahah..




Mä rakastan mun elämää Suomessa. Mä rakastan mun perhettä ja ystäviä niin paljon. Ja mä ootan aivan älyttömästi sitä, että mä pääsen kotiin. Että mä voin puhua mun siskon kanssa!!! Että mä voin olla mun perheen ja kavereitten kanssa. Mä ootan sitä aivan järjettömästi. Mutta mä myös rakastan mun elämää täällä Michiganissa. Mä rakastan sitä niin paljon. Vaikka ei se oo mitään superihmeellistä. Ei todellakaan. Ihan normaalia arkea se suurimmaks osaks on, mutta mä rakastan sitä. Mä rakastan sitä niin kovasti. Ja siks tuntuu niin julmalta, että mun pitää jättää tää kaikki. Mun pitää lähteä. Tää elämä otetaan multa pois. Se tuntuu niin epäreilulta. Vaikka mä tiiän, että ei se oo epäreilua. Mä oon onnekas, että mä saan kokea tän kaiken. Mutta se vaan sattuu niin paljon ajatella, että mun pitää lähteä. Mä tuun jonain päivänä takasin. Käymään täällä. Mutta se ei oo enää koskaan sama. Se ei enää ikinä oo samaa. Ei ikinä. Osaa ihmisistä joita mä täällä tapasin ja tapaan, mä en tuu näkemään enää ikinä. Osaa ihmisistä joita mä täällä rakastin, mä en tuu näkemään enää ikinä. Ja se on se mikä sattuu. Mä en ikinä saa tätä takaisin. Mä en koskaan enää pääse takasin tähän samaan elämään. Ja se on se ero mikä oli lähdettäessä suomesta ja lähdettäessä täältä. Kun mä palaan takaisin Suomeen mä saan palata takaisin siihen elämään, mikä mulla oli. Mä saan palata takaisin niitten ihmisten keskelle, ketä mä rakastan. Mutta kun mä lähden täältä, mä en enää ikinä saa sitä takaisin. En ikinä. Ja se ajatus saa mut itkemään. Se ajatus tekee mun sydämen huutamaan.

I love my life in Finland. I love my family and friends. And I can't even describe how much I wait that day when I come back home. That I can actually talk with my sister! Be with my family and friends. I wait all of that so much. But I also love my life here in Michigan. I love it so much. My life here is nothing super exciting. Not at all. Most of the time it is just normal life and I love it. I love it so much. And that's why it feels so cruel that I'll have to leave all of this. I have to go. This life will be taken away from me. It feels so unfair. Although I know it's not. I'm lucky, that I can get to experience all of this. But it just hurts so much to think that I have to go. Some day I'll come back, visit here in the USA. But it's never gonna be the same. It is never gonna be the same again. Never. Some of the people I've loved here I'l never see again. And that is the thing that hurts. I'll never get this back. I can never come back into this same life. And that's the difference between leaving Finland and leaving USA. When I come go back to Finland I can go back to the life I had before. I can go back to the people I love. But when I leave from America, I'll never get it back. Never. And thinking about it makes me cry. It makes my heart scream. 




Ei sitä, että mä en olis kiitollinen. Ei todellakaan. Mä olen aivan äärettömän kiitollinen. Eikä se oo niin, että mä käyttäisin mun ajan täällä suremiseen. Ei. Mä nautin mun elämästä täällä. Ei sillein, että mä pomppisin kattoon joka toinen sekunti ja kuuluttaisin kaikille kuinka onnellinen mä oon. Joskus sitä vaan illalla ennen nukkumaanmenoo tajuaa kuinka onnellinen mä oon. Just tässä ja nyt. Mun tunteet on tosi ristiriitaset. Mä tiedän, että kesäkuussa mä palaan Suomeen. Ja mä haluan palata Suomeen. Mutta samaan aikaan se tekee tosi kipeää. Samaan aikaan mä ymmärrän, että sopeutuminen takaisin Suomeen voi olla vaikeaa. Että mä tuun luultavasti olemaan surullinen jonkun aikaa. Tai ehkä en. En tiedä. Mä en osaa kuvitella vielä sinne asti.

I don't mean that I'm not grateful. No, not at all. I'm infinitely grateful. And it's not that I use my time here by being sad about leaving. No. I enjoy my life here. Not that I scream for the happiness every other second but just sometimes before going to sleep I actually realize how happy I am. Right now. Right where I am. My feelings are so messed up. I know that I'll go back to Finland in June. And I want to do that, I want to come back to Finland. But at the same time it hurts a lot. At the same time I understand that adjusting to Finland again may be hard, it may be difficult. I'm probably gonna be sad for a while, or maybe not, I don't know. I can't imagine it that long. Not just yet.



Pointti tässä vuodatuksessa, jos tässä nyt pointtia ylipäätänsä on, on varmaankin se, että mä halusin vaan sylkeä ulos kaikki ne tunteet mitä mä tunnen. Melkonen sekasotku siis. Ja koska mä nyt pääsin vauhtiin tässä kirjottamisessa niin mä voisin saman tien kertoa vähän viime aikojen kuulumisia ja tapahtumia. Joulusta ja Floridan matkasta on tulossa ihan oma postaus joten ei niistä sen enempää. Tänään pääsin taas pitkästä aikaa pelaamaan kun meillä oli peli Midlandia vastaan. Oli aivan järjettömän ihanaa pelata kun mä en oo pystynyt olemaan edes harjotuksissa viimeseen pariin viikkoon Floridan matkan ja kaiken muun takia. Hävittiin meidän molemmat pelit, mutta pelattiin silti älyttömän hyvin. Mä en oikeestaan tiedä millon koulu alkaa, mutta mä veikkaisin, että joskus viides tammikuuta tai jotain siihen suuntaan. Toivottavasti ei muuten ala viides tammikuuta koska jos mä muistan oikein niin sillon on nuorten mm-kisojen finaaliottelu enkä mä todellakaan halua olla koulussa sillä välin. Anyway. Mulla menee täällä hienosti, vaikka jouluna oli vähän ikävä omaa perhettä ja Suomee <3

The point in that effusion, if there is a point, is probably that I just wanted to split out all those feelings that I'm feeling right now. Pretty big mess huh? And because I finally came here to write about something I might as well tell you what has been happening past few days. I have separate posts about Florida and Christmas coming so no more about them. Today I finally got to the ice again when we had game against Midland. It felt so good to play again! I haven't been able to practice or play for couple weeks because of the Florida trip and everything. We lost both of our games but we still played great.  
I don't actually know when the school starts again but I would guess that it's like 5th of January or something. Anyway. I'm doing great here. Everything is so good even though on the Christmas I felt little bit weird and I missed my family and Finland <3

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vastaukset


Ennen lahtoa

1. Koska aloit miettimaan vaihtoon lahtoa?
- Hmm..Ma oon halunnu lahtea vuodeks ulkomaille niin kauan kun muistan..no ei nyt ihan mutta sanotaan nyt, etta vitosluokasta asti. Eka ajattelin aina, etta lahen au-pairiksi Kanadaan, mutta monien juttujen takia, se vaihtui sitten siihen, etta lahden vaihtariksi Yhdysvaltoihin. Ajattelin muuten pitkaan, etta musta ei ikina oo vaihtariksi, koska en mitenkaan oo kykenevainen opiskelemaan englanniksi. Taalla sita nyt kuitenkin ollaan

2. Saastitko itse rahaa vaihtovuoteen?
- En ite maksanu ite tasta vaihtovuodesta muuta kun sen vahvistusmaksun, joka oli jotain 650 euroa, mutta mun vanhemmat siis maksoi loput. Enka ma ikina voi sanoin kuvailla tai millaan keinoin osoittaa kuinka aarettoman kiitollinen ma siita olen. Mutta saastin siis ite omaa kayttorahaa tanne olemalla toissa jne. Mun vanhemmat kylla auttaa mua rahallisesti taalla ollessanikin, etta ne laittaa mulle aina silloin talloin rahaa.

3. Mita muita maita mietit kuin USA:ta?
- Mietin Kanadaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia. Australia ja Uusi-Seelanti putos pois hinnan takia ja Kanada sen takia, etta siella olisin saattanut joutua ranskankieliselle alueelle.

4. Minka jarjeston kautta olet vaihdossa?
- Explorius. Suosittelen koko sydamestani ihan kaikille. Toiminut moitteettomasti alusta saakka ja saa mut ainakin henkilokohtaisesti tuntemaan silta, etta meista oikeesti valitetaan.

5. Miksi juuri USA?
- Hmmm..varmaan suurimmaksi osaksi sen takia, etta mua innosti amerikkalainen high school elama ja muutenkin periamerikkalainen elama kiehtoi mua jotenkin.


Kaytiin Davidin kanssa juoksemassa

6. Paljon sun englannin numero oli ysin päättötodistuksessa?
- Sanoisin, etta se oli 6, mutta ma en todellakaan ollut edes kutosen tasoinen oppilas. Eli jos joku siella ruudun toisella puolella empii, etta onko susta lahtemaan vaihtoon huonon kielitaidon takia niin ala ajattele sita enaa. Sa pystyt siihen. Ma voin rehellisesti sanoa, etta kaiken mita ma oon enkusta oppinut ma opin lukiossa. Osaltaan sen takia, etta mulla kavi tosi huono saka enkun opettajien kanssa ja ne oli yla-asteelle asti avian jarkyttavia. Ja osaltaan myos sen takia, etta mun asenne oli todella huono ja olin ihan suoraan sanottuna taysi idiootti koulunkaynnin kanssa yla-asteella.
Amerikka

7. Millainen hostperhe sulla on ja oletko tykännyt?
- Mun hostperheeseen kuuluu aiti ja isa. Ja niilla on kaksi aikuista tytarta, jotka ei kumpikaan asu enaa kotona. Ma tykkaan mun hostperheesta ihan tosi paljon, ja oon tosi onnekas, etta paasin nain hyvaan perheeseen.

8. Onko sulla paljon sääntöjä?
- Ei oo paljon. Kotiintuloajat ja sen semmosta, mutta ei mulla oo mitaan kovin tiukkoja saantoja.

9. Onko koulu helppoa?
- Joo koulu on ihan superhelppoa. Ekassa trimesterissa oli vahan vaikeuksia, koska kielen kanssa ei ollut viela niin helppoo, mutta kaikenkaikkiaan koulu on ihan tosi helppoa. Ainut aine mista saan laksya on enkku ja sekin on sillein, etta saan laksyn tyyliin maanantaina ja mulla on perjantaihin asti aikaa tehda se. Joten koulu on siis alyttoman helppoa. Sita se ei tosin oo kaikilla. Oon osalta vaihtareista kuullu et koulu on alyttoman vaikeeta ja joutuu tekemaan hirmusesti kotilaksyja sun muuta sellasta, mutta taalla Alpenassa koulu on avian naurettavan helppoa. En siis toki valita.

10. Oletko saanut uusia kavereita?
- Joo oon saanut kavereita. Mulla on muutama semmonen tosi rakas ystava ja sitten kavereita on monia. Sitten viela moikkaustuttuja on enemman kun jaksan muistaa. Alussa kun tulin tanne olin vahan masentunut no okei tuo ei oo oikee sana, mutta tuntu vahan surulliselta kun tuntu, etta oikeita ystavia on vaikee saaha, mutta nyttemmin oon ihan onnellinen. Mulla on muutama niin rakas ystava, etta niitten kanssa tuun varmasti pitamaan yhteytta loppuelamani ja sitten on hyvia kavereita.

Team <3


11. Vietätkö vapaa-aikaasi enemmän vaihtareiden vai paikallisten kanssa?
- Taa on vahan janna juttu, etta viikolla ma en hengaa oikeestaan kenenkaan kanssa, koska koulu ja harkat pitaa kiireisena. Sitten viikonloppusin mulla on ollut melkein koko vuoden ajan eka cross country reissuja ja nyt jaakiekkoreissuja. Joten mulla ei oo ollut hirveesti aikaa hengailla, koska tottakai vietetaan aikaa myos perheen kanssa. Mutta vaihtareitten kanssa hengaan eniten. Mun kaks laheisinta ystavaa on molemmat vaihtareita, joten niitten kanssa tulee hengailtua. Hengaan toki myos amerikkalaistenkin kanssa. Mutta lyhyt vastaus kysymykseen on siis, etta enemman hengaan vaihtareiden kanssa.

12. Onko sulla kertaakaan ollut koti-ikävää?
- Ei oo mitaan tosi pahaa ikavaa ollu kertaakaan, lukuunottamatta ihan paria paivaa sielta taalta, jotka on muutenkin ollu jostain syysta pahoja paivia. Sillon oon joskus itkenyt sita, etta haluan olla kotona aitin ja iskan luona ja omien rakkaitten ystavien luona. Marraskuun lopulla myos oli semmonen vaihe, etta kaikki tuntu olevan niin paljon paremmin Suomessa, mutta en sita kutsuis koti-ikavaks.

13. Mitä asioita et ymmärrä usassa?
- Naita asioita on monta mita tulee aina valilla ihmeteltya, etta miks ihmeessa tata asiaa ei teha noin tai miks ihmeessa noilla ei oo tata jne. Naa on useimmiten ihan pikkuasioita, kuten MIKSI IHMEESSA POJAT KAYTTAA NIITA KAMALIA KORKEAVARTISIA SUKKIA SEMMOSTEN RUMIEN LIPPOSTEN JA SHORTSIEN KANSSA?!?!!? Toinen juttu mista puhuin aitin kanssa just puhelimessa oli, etta Suomessa kaikki on niin helppoo. Esim. Leipominen. Meilla on kaikki aineet ja tarvikkeet ja voi vaan menna kauppaan ja ostaa. Yks pikkujuttu, etta taalla ei oo kanoja semmosia pikkusuikaleita, jotka ois valmiiks marinoitu?! Siis miksi!? Ei vaan pysty kasittamaan. Jotenkin tuntuu, etta Suomessa kaikki on niin kaytannollista ja helppoa. Mutta tassa kysymyksessa ma oon toki puolueellinen. Ihan hyvin amerikkalaiset on nimittain parjanny ilman niita suomalaisia juttujakin hahah.. Mutta naita on tosiaan monta. Aina jotain pikkujuttuja joita miettii sillein, etta ei hyvanen aika taas. Miksi?

14. Tykkäätkö sikäläisestä arjesta?
- Joo ma tykkaan tasta. Tykkaan kylla mun suomalaisestakin arjesta, mutta tykkaan siis tasta ihan.

Mun upea hissan tunnin taideteos

15. Lemppari ruoat ja juomat siellä?
- Mun lemppariruoka taalla on ihan perus eli mun hostaitin tekema spaghetti ja semmonen punanen kastike. Sitten sellanen leipa, josta mulla ei oo hajuakaan miten se kirjotetaan, mutta veikkaisin, et se on jotenkin carlegie or smth..Ja juoma..ma juon taalla aina joko kokista, appelsiinimehua tai vetta. Joten sanoisin, etta nuo kaikki hahah..

16. Mikä on paras kokemus tähän mennessä?
- Sanoisin, etta kokonaisuus on paras, mutta hienoja kokemuksia on ehdottomasti New York..Pittsburhg Penguinsin peli, cross country reissut ja pelit jaakiekkojoukkueen kanssa. Mutta kokonaisuus on paras.

Mary ja mina <3

17. Entä minkä ois voinu jättää väliin?
- Omat tyhmat tekemiset mitka johti ongelmiin ihmisten kanssa. Riidat yleensakin.

18. Mikä on ollu suurin ero Suomeen?
- No ihmiset on erilaisia. Amerikkalaiset on puheliaampia, ystavallisempia jne. Mutta en oo mitaan hirveen suuria eroja huomannut. Niin ja tottakai amerikkalaiset nuoret on erilaisia. Valilla tuntuu, etta ne on tosi lapsellisia ja en ees alota puhumaan siita draamasta mita niilla on joka paiva. Valilla ma vaan vasyn siihen niin paljon..toisaalta amerikkalaiset nuoret on jollain tapaa myos paljon kypsempia kun suomalaiset.

19. Mikä järkytti eniten?
- Ei oikeestaan mikaan oo mua taalla jarkyttanyt. Ennemminkin oon ollu jostain asioista positiivisesti yllattynyt.

20. Mikä on sellasta minkä toivoisit olevan myös Suomessa?
- Toivoisin, etta suomalaiset olis ystavallisempia tuntemattomille niinkun amerikkalaiset on. Ei siina kylla mulla menee valilla hermo siihen kun tuntemattomat pulputtaa kaikenlaista turhanpaivasta seittemalta aamulla jolloin mina tunnetusti Vihaan kaikkea ja kaikkia ja viimenen asia jota haluan teha on puhua tuntemattomille. En ylipaataan aamuisin halua puhua kenellekaan. Suomessa ihmiset ymmartaa pysya kaukana. Taalla ei. Mutta siis toivoisin, etta suomalaiset olis siina mielessa enemman kuin amerikkalaiset, etta ne ois ystavallisempia. Rakastan amerikkalaisia siina mielessa tosi paljon. Ne on niin ilosia ja ystavallisia.

21. Mikä amerikkalainen ruoka/herkku on vieny sun sydämen?
- Oreot hahah..

22. Viihdytkö usan koulussa enemmän kuin suomen koulussa?
-Tykkaan suomalaisesta koulusta enemman. Tai siis paivat taalla on kivempia koulussa ja koulu on hauskempaa kun Suomessa ja rakastan amerikkalaisia opettajia. Ne on niin paljon hauskempia mita suomessa. Mutta opiskelun kannalta ehdottomasti Suomi. Meidan koulutussysteemi vaan on alyttoman hyva. Ai etta ma kaipaan jotain hissan tunteja missa oikeesti opiskeltiin, eika vaan varitelty karttoja ja nimetty Euroopan maita, ja vastaukset sai siis katsoa kartasta.

23. Mitä kaipaat suomesta?
- Perheen ja ystavien lisaks kaipaan ruokaa. Kaipaan suomalaista ruokaa ihan alyttomasti. Perunoita ja karjalanpaistia <3 Ja lisaks kaikenlaisia pikkuasioita kuten julkista liikennetta, sita etta voi tulla ja menna miten haluaa. 




24. Onko usalaiset pojat hyvännäköisiä?
-Joo on. On taalla niita vahemman hyvannakosiakin, mutta joo. On ne hyvannakosia. Ja rakastan kun ne puhuu englantia. Se vaan kuulostaa niin hyvalta kun joku hyvannakonen jatka puhuu englantia..hahah obviously ne puhuu kun se on niitten aidinkieli, mutta anyways

25. Onko englannin puhuminen tuottanut kertaakaan vaikeuksia?
- Joo alussa oli vaikeuksia. Puhuin hitaasti ja olin arka puhumaan, koska en pystynyt puhumaan nopeesti. Nyt pystyn puhumaan jo nopeesti ja sanomaan melkeinpa mita vaan haluan joten ei oo ongelmia enaa.

Sekalaista

26. Odotatko joulua?
- Kylla! Tosi paljon. Vaikka se onkin surullista, etta en oo kotona, eika oo niita omia rakkaita jouluperinteita, mutta ootan joulua.

27. Ootko katunut kertaakaan?
- En oo katunut. En yhtaan kertaa.

28. Voitko laittaa kuvia sun talosta siellä?
- Jep..mulla on ollut luonnoksissa postaus mun kodista jo sata vuotta, mutta en vaan oo saanu sita aikaseks. Mutta joo, yritan laittaa..

29. Mitä ootat tällä hetkellä eniten?
- Varmankin meidan matkaa Floridaan ens viikolla!

30. Seurusteletko?
- En seurustele.


Kiitos kysymyksista <3