Mitä mulle kuuluu?

Sisko huomautti mulle, että mun postauksista ei saa selville mitä mulle kuuluu, joten täältä nyt sitten pesee. Yritän kertoa mitä mulle oikeesti kuuluu. Voisko joku muuten kertoa miks mulle tulee bloginkirjotusfiilis kymmeneltä illalla? Haluisin olla ajoissa nukkumassa..nyyyh. No aamulla sitten taas silmät ristissä raahaudutaan kouluun.

Tosiaan. Mulla menee yleisesti ottaen hyvin. Koulussa menee ihan ok. En nyt mitenkään kauheesti koulusta tykkää, mutta siinä se menee sivussa. Cross country harjotukset vie suuren osan mun ilta-ajasta, mutta se ei mua haittaa. Päinvastoin. Harkoissa on aina mukavaa. Mun harkat alkaa siis kolmelta, eli heti koulun jälkeen ja kestää sen kaks tuntia eli viideltä oon valmis lähtemään kotiin. Cross countrystä mulla on tulossa erillinen postaus joten ei siitä sen enempää.

Kun tuun kotiin harkoista otan suihkun. Sitten meillä on dinner ja saatetaan käydä walmartissa tai jossain muualla, mutta yleensä oon vaan kotona, teen läksyt ja meen illalla nukkumaan ja seuraavana päivänä sama uusiks. Joten mun elämä on täällä aika normalisoitunutta. Viikonloppusin mulla on ollu joka lauantai nyt cross country meet eli siinä menee aika usein mun lauantai. Ollaan kahtena edellisenä lauantaina lähdetty Alpenasta liikkelle 6:30 ja voin sanoo, että tekee tiukkaa herätä 5:50 lauantaiaamuna. Tänä viikonloppuna meillä oli lauantaina meet Gladwinissa, mutta olin sieltä takasin kotona jo neljän aikoihin. Sitten skypettelin kotiin. Tänään eli sunnuntaina käytiin luistelemassa jäähallilla. Mä oon luistellu viimeks viime talvena ja halusin vähän tuntumaa jäähän ennen kun aletaan harjottelemaan jäällä. En muista oonko kertonu siitä mitään, mutta liityin siis tyttöjen jääkiekkojoukkueeseen täällä. Se ei oo high school joukkue vaan ihan oma erillinen joukkue, mutta siellä on kyllä muitakin tyttöjä high schoolista. Tuntuu muuten ihan sairaan tyhmältä kirjottaa suomeks. Tuntuu, että kaikki mun lauseet kuulostaa ihan tyhmiltä. Anyways..hockey joukkue on alkanu treenaamaan jo yhessä ja mä kävinkin yhissä treeneissä niitten kanssa, mutta koska mun cross country season on vielä kesken niin en kaikkiin jääkiekkoharkkoihin mee. Ja jäällä ne alottaa vasta 13 lokakuuta, joten se ei niin paljon haittaakaan, että on oo vielä mukana.

Siellä jäähallilla kuulin kun joku mies sano, jollekin, että tuo tyttö on Suomesta. Se oli tavallaan hassua. En tiiä mistä se ties, että oon Suomesta haha. Luistelun jälkeen tultiin kotiin ja mua väsytti ihan suunnattomasti. Otin torkut ja sen jälkeen tein meille dinnerin! Onnistuin jopa kokkaamaan siitä syötävän makuista haha.

Sitten loppuillan vaan hengailin kotona. Fiilisteltiin vähän disney worldia, jonne ehkä (toivottavasti) mennään Tammikuussa tai Helmikuussa. On vaan muuten aivan järjettömän kallista. Ensin lentää Michiganista Orlandoon ja sitten maksaa hotelli ja liput. Huhhuh..no, saa nyt nähdä mitä tapahtuu, mutta sitä ainakin nyt ollaan suunniteltu.

Nyt maanantaina alkaa homecoming week. Se tarkottaa siis, sitä, että joka päivä pukeudutaan eri teeman mukaisesti. Perjantaina on jalkapallopeli ja lauantaina homecoming tanssiaiset. Maanantaina teemana on cowboy/western teema tai joku tämmönen. Mun hostsisko lainas mulle semmosta paitaa minkä sitten huomenna laitan päälleni. Muut teemat meillä taitaa olla "aloha day" sitten ainakin "color day" eli jokainen luokka pukeutuu oman värin mukaan. Seniorit siis punaiseen. Ja en nyt kuollaksenikaan saa päähän niitä muita teemoja, mutta cowboy teemalla joka tapauksessa aloitetaan.

You guys love running. Don't you?

Sitten vähän pintaa syvemmälle. Mulla menee täällä hyvin. Oon nyt asunut viis viikkoa amerikassa ja tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Välillä sitä kuitenkin huomaa, että jotain puuttuu. Jollain tapaa en oo kokonainen. Huonona päivänä sitä ajattelee, että kunpa sais olla kotona. Kunpa sais olla siellä missä tietää, että sulla on ystäviä jotka rakastaa sua! Ne rakastaa sua, vaikka sä joku päivä olisit mieli maassa, etkä jaksa puhua kenellekään. Ne rakastaa sua, vaikka sä et kulje tekohymy naamalla koko päivää. Ne rakastaa sua tuli sitten mitä tahansa. Sitä mä kaipaan. Mä kaipaan sitä, että mä voin soittaa jollekin, että tehäänkö tänään jotain. Tehäänkö jotain viikonloppuna yms. Mutta en mä ajattele sitä todellakaan koko ajan. Mulla ei ehkä oo täällä vielä mitään hyviä ystäviä paitsi Helene! Saksalainen vaihtari. (Helene if you read this I just told that you're the best haha) Mulla on kyllä kavereita kenen kanssa jutella ja tälleen. Rakastan mun cross country teamia, mutta on vaikeeta, todella vaikeeta löytää ihmisiä jotka on oikeesti saman tyylisiä kun sä. Jonka kanssa oikeesti synkkaa. Onneks mä oon tullu rohkeemmaks kielen kanssa, ja nykyisin puhunkin paljon enemmän mitä tein alkuaikoina. Kyllä se siitä.

Huonoista päivistä puheen ollen. Sitä on vaikea kuvailla miltä tuntuu kun on huono päivä. Meille sanottiin orientaatiossa, että vaihtari kokee asiat miljoona kertaa suurempina kun ne oikeesti on. Esim. että saatat itkee sitä miten hammastahna on loppu. Tää on niin totta. Viime perjantaina mulla oli huono päivä. Illalla kuuntelin suomalaisia joululauluja ja mulle tuli aivan järjettömän kova halu olla kotona. Ajattelin minkälaista Suomessa on nyt. Ajattelin mitä mun rakkaat tekee Suomessa. Itkin mun huoneessa ja aina kun tuli joku kappale, joka muistutti suomesta itkin vielä lisää. Sitten kun sain itkun tyyntymään ja aloin järkätä kamoja valmiiks lauantain miittiin Gladwinissa, huomasin, että mun topstikut oli levinny lattialle. Mä vaan lysähdin polvilleni niitten topstikkujen eteen ja itkin kun pikkulapsi. Jälkeenpäin ajateltuna se vaan naurattaa, mutta huonona päivänä kaikki sitten on tosiaankin huonoa. Kun menin sillon perjantai iltana nukkumaan ajattelin viimesenä, että mä pystyn tähän. Huomenna mä herään ja mä teen siitä päivästä hyvän. Mä en anna yhden huonon päivän lannistaa mua. Ja niin mä tein. Lauantai oli taas hyvä päivä. On ne vaan ihmeellisiä ne vaihtarin mielialat.

Mutta kaikenkaikkiaan menee siis hyvin. Uskon lujasti siihen, että tuun vielä saamaan hyviä ystäviä myös amerikkalaisista. Kaikki on täällä mulla hyvin. Voin sanoo jo nyt, että Alpena on mulle kuin toinen koti ja tulee aina sitä olemaankin. Oon ollu täällä vasta vähän päälle kuukauden ja pari päivää sitten kun olin huoneessa ja kiinnitin sitten huomioo mun Cross Country teamin huppariin niin sain melkein kyyneleet silmiini kun ajattelin kuinka paljon mä tuun kaipaamaan tätä. Mä en ymmärrä ehkä tämän vuoden merkitystä mun elämässä vielä ihan kokonaan, mutta mä tiedän, että tää vuosi tulee aina olemaan osa mua. Mun sydän on ihan kokonaan sinivalkoinen, mutta siellä sisällä asuu pieni amerikkalainen. Ja se amerikkalainen tulee kaipaamaan tätä kaikkea niin, että sen ajatteleminen sattuu jo nyt. Mutta mulla on silti kahdeksan kuukautta ja kolme viikkoa. Kahdeksan kuukautta ja kolme viikkoa aikaa nauttia tästä kaikesta. Ja mä aion tehdä sen. Mä aion elää tätä amerikkalaista elämää ja nauttia jokaisesta hetkestä. Ja mikä on jo melkein muodostunut mun motoksi niin mä aion tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän kuin vaan mahdollista. Mä oon onnellinen täällä.

Suomen ja USA:n eroja

Suomi ja USA on molemmat länsimaisia maita ja mitään järisyttäviä eroja mä en oo täällä ollessani huomannut, mutta kyllä niitä erojakin löytyy. Tässä muutamia mitä tulee mieleen, :)

Osa asioista saattaa olla erilailla eri osavaltioissa tai eri kouluissa, mutta tässä siis mun kokemuksia.

KOULU

-koulu alkaa joka aamu samaan aikaan. Täällä se taitaa olla 7:34

-"Välkät" kestää sen neljä minuuttia ja siinä ajassa ehit vaihtaa luokkaa, hyvällä tuurilla kerkeet jopa käydä vessassa.

-kouluruokailu maksaa, mä otan yleensä omat eväät mukaan

-opettajia teititellään (mr. mrs. ms.)
opettamistyyli on täällä erilainen mitä Suomessa. Sitä on hankala kuvaill mutta se on erilainen jokatapauksessa.

-Opettajat on enemmän kaverillisia kun Suomessa.

-Koulukirjat painaa aivan tajuttomasti, mutta suurinta osaa kirjoja säilytetään koulussa.

-kaikilla on oma lokero, se on tajuttoman kapea ja se lukkosysteemi oli aluks ihan älytön, eikä siinä tuntunu olevan mitään logiikkaa.

-pukukoodit! Mun koulussa ei oo mitään kovin tiukkaa pukukoodia, mutta esim. minishortseja ei saa käyttää, rintsikat ei saa näkyä, ei edes olkaimet, eikä kaula-aukko saa olla paidassa liian avoin.

-täällä on myös ihan hirveesti pareja koulussa jotka seurustelee. Siis ihan oikeesti paljon!

-säännöt koulussa yleisestikin. Esim. pari päivää sitten kuulutettiin aamulla sääntöjä seurusteleville pareille. Että mitä saa tehä koulussa ja mitä ei.

-jos haluaa käydä kesken tunnin vessassa täytyy pyytää "Hall Pass"

-jos on poissa koulusta niin vanhempien täytyy ilmottaa siitä koululle

-aktiviteetit koulun jälkeen! Koulun jälkeen alkaa aktiviteetit eli urheilujoukkueessa tai joku club tms.

Taylor <3

YLEISET

-täällä on erilaiset rekat hahah..niissä on semmonen terävä nokka

-melkein kaikissa taloissa on kokolattiamatot

-sisällä ollaan kengät jalassa

-vessassa se nappi mistä vessanpönttö vedetään on siellä sivussa

-suiku on ammeessa, tai siis kun käy suihkussa ni pitää seisoo siinä ammeessa

-vessan ovissa on myös erilaiset lukot mitä suomessa..monissa ovissa on semmonen mitä vaan painetaan niin ovi menee lukkoon.

-kaupassa pakkauskoot on valtavia

-kaikenväriset pyykit pestään samassa,,niinku et valkosia pyykkejä ei pestä erikseen

-kaikki myös laitetaan kuivausrumpuun..Suomessa en esim. ikinä laittanu farkkuja kuivausrumpuun

-pukeutuminen on erilaista..moni käyttää pillifarkkujakin, mutta monella on leveälahkeiset farkut.
+täällä pukeudutaan paljon Michigan aiheisiin vaatteisiin ja koulun vaatteisiin jne. (Rakastan sitä! Suomessa en tyyliin ikinä käyttänyt huppareita mutta täällä mulla on niitä enemmän kun Suomessa ikinä. Ja kaikki on tyylii jtn. Michigan aiheisia tai AHS-paitoja.)

-small talk

Tässä nyt muutamia eroja, en oo niitä kirjottanu mitenkään ylös joten varmasti mulla tulee vielä enemmänkin niitä mieleen tän postauksen jälkeen haha.

School and cross country

Hello!

Täällä taas. Nyt on takana jo ensimmäinen viikko koulusta. Koulu on todella erilaista mitä Suomessa. Sitä on aikasemmatkin vaihtarit sanonu, mutta high school on vähän niinkun ylä-aste Suomessa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Liityin myös cross country teamiin ja treenit on aivan hullun rankkoja. Oon nyt ollu treeneissä viikon mukana ja tulin kuulemma kaikista rankimmalla viikolla mukaan. Muut on siis juossu jo kuukauden verran. Ollaan mm. juostu stadionin portaita ylös ja alas, tehty spurtteja (viis minuuttia juoksua, minuutti lepoa, viis minuuttia juoksua, minuutti lepoa jne.), sekä toissapäivänä juoksin kuus mailia. Huhhuh. Eilen otettiin rennommin ja juostiin vaan kaks mailia, koska tänään oli ekat kisat!

Go GREEN!

Lähettiin siis aamulla kahdeksan aikaan kohti Midlandia. Siellä meidän piti juosta viiden kilsan mittanen rata. Mä en siis oo ikinä tykänny juoksemisesta, enkä sitä sen takia hirveesti oo tehnykään. Välillä juokseminen oli helppoa ja mukavaa ja yleisön kannustuksesta sai aina voimaa, mutta välillä mun teki niin paljon mieli vaan kävellä! En kuitenkaan kävellyt ja oon ylpeä siitä. Selvisin koko viis kilsaa elossa maaliin asti haha.

Sitten vähän koulusta. Koulu alkaa joka päivä kello 7:35 ja mulla on joka päivä samanlainen lukkari.
Päivä alkaa siis vähän niinkuin liikantunnilla eli lifetime sports.
Ekat kaks päivää me ei tehty täällä mitään. Me vaan istuttiin ja hengattiin. Sitten kaks viimestä kertaa ollaan nyt pelattu sellasta peliä kun Kickball. Liikkakin on täällä erilaista kun Suomessa.

Liikan tunnin jälkeen mulla on US Government. Oon ollu siellä vasta kaks kertaa, koska mulla oli siinä eka Marketing, mutta vaihoin sen sitten pois. US Government ei ainakaan tähän mennessä oo ollu mitenkään vaikeeta, eikä meille kai tuu hirveesti läksyä koska me esim. säilytetään kirjaa aina koulussa. Se kirja onkin ihan valtava niin oon kyllä kiitollinen, että se pysyy koulussa haha. Meillä oli kyllä tästä Pre-test viime kerralla ja meillä ei ollu kovin paljon aikaa tehä sitä testiä, sit siinä oli aika paljon vaikeita sanoja, joten en ymmärtäny ees niitä kaikkia kysymyksiä, joten heitin vaan arvalla jotain haha..Sama homma muuten historian Pre-testin kanssa. Ja sit jos ymmärsin kysymyksen niin se oli joku "kuka on osavaltiomme senaattori?" Joten voitte varmaan arvata etten tienny vastausta.

US Governmentin jälkeen mulla on Englantia. Mulla on tosi mukava opettaja ja tähän mennessä ainekaan ei oo ollut kovin vaikee. Aletaan kyllä kohta lukee Shakespearea, että voi olla, että sillon alkaa tulemaan ongelmia. No,,sen näkee sitten. Oon myös tällä tunnilla Freshmenien ja Sophomorejen kanssa, joten ei nyt ihan ideaali tunti. Juttelin tästä aineesta saksalaisen vaihtarin Helenen kanssa ja puhuttiin siitä, että englanninkielisille tää on aivan naurettavan helppo aine. Meijän pitää tyyliin kirjottaa aina joku aine elämän parhaasta päivästä tai jostain unelmasta yms. Kyllä se englanniksikin menee, mutta kun aika on rajallinen eikä tiedä kaikkia sanoja mitä haluis käyttää niin se on turhauttavaa. Suomessa olin ysin oppilas äikässä ja tykkään kaikkien aineiden kirjottamisesta ja kirjottamisesta muutenkin, mutta mua ärsyttää se, että koska mun pitää kirjottaa ne aineet englanniksi niistä tulee huonoja. No..sekin paranee ajan kanssa. Ainakin toivottavasti.

Kesken enkun tunnin mulla on Lunch, joka kestää kai puol tuntia. Sen jälkeen palataan taas takasin enkun tunnille.

Neljäs tunti on Espanjaa. Tykkään meidän opettajasta. Sen mummo on muistaakseni suomalainen ja se puhuu muutaman sanan suomee, kuten aapinen, tupa ja paha poika. Espanjan opiskelu on todella, todella erilaista täällä mitä se oli Suomessa. Täällä se on vähän turhauttavaa ja ei tunnu oikeastaan edes opiskelulta. Suurimman osan ajasta opettaja vaan sanoo meille sanan englanniksi, sitten se sanoo sen espanjaks ja meidän pitää aina osoittaa sitä asiaa, minkä se sanoo. Esim hand on mano..sitten se aina lisää niitä sanoja pikkuhiljaa ja sanoo niitä englanniksi ja me aina osoitetaan sitä asiaa minkä se on sanonu. Me ei olla käyty kielioppia vielä yhtään, mutta ei se mua hirveesti haittaa. En mä odottanutkaan oppivani hirveesti puhumaan espanjaa kun otin tän kurssin. Oon vaan ilonen niin kauan kun opiskelu on helppoa. Btw..näitten espanjan lausuminen on ihan naurettavaa..meinaan aina alkaa nauramaan kun ne sanoo jotain. Enkä tarkota sitä mitenkään pahalla..se on vaan hassua. Ja viime tunnilla yks poika oli sillee, et se ei tiiä kuinka kirjotetaan teacher..mulla oli naurussa pidättelemistä.

Espanjan jälkeen tulee mun viimenen tunti eli US History. Tykkään siitä ihan tähän mennessä, enkä vähiten sen takia, että meijän opettaja näyttää ihan Sidney Crosbylta. hahahaha..Toisaalta tää aine on hankala, koska vaikka mulla Suomessa on ollu hissaa ja paljon ja rakastan historiaa..niin ei me nyt mitenkään kovin tarkasti olla käyty asioita mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut kuten sisällissota ja Klu Klux Klan yms. Toisaalta tää on mulle myös hyödyllinen kurssi, koska kun palaan Suomeen kirjotan historian keväällä, joten tää voi olla mulle hyödyllinen kirjotuksia ajatellen. :)

Koulu loppuu jotain  2:34pm ja sen jälkeen mulla alkaa Cross Country harkat kolmelta. Ne kestää useimmiten kaks tuntia, eli viideltä pääsen lähtemään kotiin. Sen jälkeen oon yleensä tosi väsynyt ja istun vaan sohvalla tai makoilen sängyllä. :)

Laitan tähän loppuun vielä joitakin kuvia. Oon ollu kuvien ottamisen kanssa ihan onneton. En oo ees koskenu mun kameraan sen päivän jälkeen kun tulin tänne. En vaan jaksa raahata sitä mukana joka paikkaan. Anteeksipyyntöni siitä.

Mä oon täällä nyt onnellinen. Eka viikko koulusta on takana. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja koulukin on ihan ok. Tottakai kaipaan välillä kotia ja Suomalaisia asioita ja ennen kaikkea perhettä ja ystäviä, mutta mulla ei oo ollut mitään musertavaa ikävää. Tää on mukava pieni kaupunki ja ihan tosi kaunis. Ihmiset on kivoja ja tuun hyvin toimeen mun isäntäperheen kanssa, Ja eläinten haha..oon jo oppinut kaikkien eläinten nimetkin.

See you!
I love you!
xxx Anniina