Liityin siis Cross Country joukkueeseen. Mun liittyessa mukaan muut oli treenannu jo yli kuukauden ja suurin osa on juossu aikasempinakin vuosina. Ja ma taas olin aina vihannut juoksemista.
Ekat treenit oli tappaa mut. Se oli hirveeta. Olin maailman huonoimmassa kunnossa ja olin jo tyylii lammittelyn jalkeen ihan kuollu. Sitten juostiin kaks tuntia stadionin portaita ja olin kaiken lisaks todella typera sina paivana enka ollu syony kunnolla joten harkat oli kertakaikkiaan hirveet. Monet kuitenkin sano mulle, etta kun vaan jatkaa yrittamista ja treenaamista ni se tulee olemaan helpompaa. Ja ne oli oikeessa. Jatkoin harjottelemista. Aloin olemaan parempi. Juoksemaan paremmin. Nautin harkoista ja juoksemisesta.
Ja vaikka kisoissa juostessa tuntuu, etta en tee tata enaa ikina. Etta kuolen ihan nailla nappaimilla niin kun on paassyt maaliin kaikki on taas hyvin. Ja voi olla ylpee siita, miten on tehny. Ainakin useimmissa kisoissa. Kauden alussa en olis koskaan uskonut, etta tuun oikeesti pitamaan juoksemisesta. Mutta ma opin rakastamaan sita. Ma opin rakastamaan juoksemista. Ja nyt harkoissa 12 mailiakin menee helposti.
Perusidea Cross Countryssa on siis se, etta harjotellaan maanantaista perjantaihin joka paiva. Sitten meilla on aina lauantaisin meet (kisa?) Yleensa meilla on myos yks kisa keskella viikkoo, esim. Tiistaina tai Torstaina. Kisoissa juostaan aina 5 kilometria. Joskus Varsity juoksee erikseen (varsity on siis parempi joukkue) ja Junior Varsity erikseen. Ja joskus juostaan kaikki yhdessa. Suurimmaks osaks oon juossu mun kaikki kisat Junior Varsityssa, mutta huomasin jo kolmisen viikkoa sitten, etta oon parempi kun osa Varsityn tytoista ja toivoin, etta myos meijan valmentaja huomais sen. Ja se huomas. Viime kisan juoksin Varsityssa, mika on hyva merkki Regionalseja silmalla pitaen. Nyt tulevana lauantaina tulee siis olemaan meidan joukkueen viimeinen meet koko joukkueella. Taman jalkeen pelkastaan Varsity (7 tyttoa+kaks varajuoksijaa) jatkaa treenaamista viela kaks viikkoa, jotka sisaltaa Regionalsit Traverse Cityssa ja ihan viimeisen juoksukisan Michigan International Speedwaylla. MIS meet on overnight..eli ollaan täällä perjantaista lauantaihin. Toivon niin paljon, että saan juosta Varsityssa! :)
Ja sitten mun joukkueeseen. Rakastan mun joukkuetta! Joskus kun tuntuu, että on liian väsynyt eikä jaksais mennä treeneihin, niin oon aina ilonen, että menin. Mun joukkue on niin ihana. Meillä on aina hauskaa. Kannustetaan toisia. Nauretaan yhessä. Me ollaan joukkue isolla J:llä.
Tänään oli muuten sairaan hauskat treenit. Ehkä mussa on masokistisia piirteitä, mutta rakastin sitä niin paljon. Rakastin jokaista hetkee. Rakastin jopa sitä tuskan tunnetta mun jokaikisessä lihaksessa. Juostiin siis eka lämmittelyks puoltoista mailia läheiselle rannalle. Siellä tehtiin lämmittely loppuun. (onko warmups ees lämmittely suomeks?? Tuo lämmittely kuulostaa niin tyhmältä haha..kuulostaa ihan siltä kun sulla ois kylmä ja lämmittelisit nuotion äärellä tai jotain..okei..eksyin asiasta.) Sen jälkeen meidän valmentajan aviomies alotti pitämään meille treeniä. Tehtiin kolmenlaisia punnerruksia, aina sen tahtiin mitä valmentaja sano up..down..up..down..se oli rankkaa jo, mutta ei siinä vielä kaikki. Aina jos tehtiin jotain väärin meidän piti juosta sprinttejä. Tän jälkeen tehtiin vähän niinkun matoryömintää? Mentiin makaamaan hiekkaan mahalteen kaikki samassa rivissä. Sitten kädet selän taakse niin, että oikee käsi pitää kiinni vasemmasta ranteesta. Sen jälkeen piti ryömiä hiekassa parikytä metriä. Jos joku teki virheen kaikkien täyty taas juosta sprinttejä ja alottaa matoryömintä alusta. Tehtiin se varmaan kymmenen kertaa ennenkun kaikki lopulta pääs maaliin virheettömästi. Ilma oli sateinen ja hiekka oli märkää joten me tultiin tosi tosi hiekkasiks ja likasiks. Hiekkaa oli kaikkialla, suussa, hiuksissa, joka paikassa. Sen jälkeen pidettiin käsiä sillein vaakasuorassa sivuilla..se oli aivan järkyttävän rankkaa..mun käsiin sattu niin paljon! Mutta valmentaja tsemppas meitä koko ajan. Se puski meitä eteenpäin ja hoki meille sen omaa quotea, joka lukee myös meidän joukkuehuppareiden selässä.."if you train your mind the body will follow." Tän jälkeen se kysy aina "Who am I?" Ja koko joukkue karju sen tuskan keskeltä, että "I'm a champion!"
Sitten pelattiin vielä lipunryöstöö. Seniorit ja Juniorit vastaan Freshmenit ja Sophomoret. Ja sen jälkeen Seniorit ja Freshmenit vastaan Juniorit ja Sophomoret. Voitettiin molemmilla kerroilla! :) Se oli niin hauskaa! Ja harkat ei siis yleensä oo tämmöset hahaha..mutta nyt kauden lähetessä loppua tehdään enemmän extempore juttuja. Ainiin! Tehtiin myös senioreiden kanssa..(miten voi olla näin vaikee kirjottaa suomeks? Tuo ei oo ees lause??) Tehtiin siis sellanen juttu, että uskoteltiin muille meijän joukkueen jäsenille, että niillä tulee olemaan lankkuhaaste ja seniorit pitää sillä aikaa pienen meetingin. No,,ne alotti lankkuhaasteensa ja sillä välin me hyökättiin takaapäin ja suihkutettiin niitten päälle sellasta värijuttua. Rakastan mun joukkuetta. Ja tuun kaipaamaan sitä ihan hurjasti!
Kaikki tulevat vaihtarit. Liittykää johonkin urheilujoukkueeseen! Se antaa sulle niin paljon! Vaikka se ei olis ihan sun juttu niin tee se silti. Mäkin tein sen. Ja mä pystyin siihen. Cross Country on ollu mun parhaita kokemuksia täällä ja se opetti mut rakastamaan juoksemista. Se opetti mulle, mitä on oikeesti treenata kovaa. Se on antanu mulle niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!<3