I love my life here in America. I love my little hometown. I love it so much. I love everything here so much. And that's why I'm scared to leave all of that.
Vähän yli neljä kuukautta sitten mä tulin tänne. Vieraaseen maahan, heikolla englanninkielen taidollani yritin sopertaa sanoja ja lauseita. Mä tulin tänne ihan yksin, alotin ihan alusta, ihan kokonaan. Mä en tiennyt ketään. Uus koulu, mä en tiedä ketään, enkä mä edes puhu kieltä kunnolla. Mua pelotti niin paljon. Mä selvisin ekasta koulupäivästä. Selvisin tokasta ja kolmannesta. Ja jossain vaiheessa mä opin rakastamaan sitä. Mä tutustuin ihmisiin. Mä liityin cross country joukkueeseen ja sain kokea yhden elämäni hienoimmista kokemuksista. Mä liityin jääkiekkojoukkueeseen ja saan pelata sitä peliä, mitä mä oon rakastanut nappulasta saakka. Mä oon saanu ystäviä joitten kanssa tuun pitämään yhteyttä ikuisesti. Enkä mä koskaan voi täysin ymmärtää, mitä tää vuosi mulle merkitsee ja tulee aina merkitsemään. Enkä mä voi koskaan sanoin kuvailla kuinka äärettömän kiitollinen mä oon tästä kaikesta. Kaikesta mitä mä oon saanut kokea ja elää, kaikesta mitä mä vielä täällä saan kokea.
A little over four months ago I arrived here. To the foreign country, I tried to talk with my weak English. I came here all alone. I started all over again. I didn't know anyone. New school, new people and I couldn't even speak good English. I was so scared. But I survived. I survived my first day of high school, I survived my second and third day too and at the some point I learned to love it. I got to know people. I joined to cross country team and I got to experience one of my life greatest experiences. I joined to hockey team and I'm able to play the game I've loved since I was a little kid. I have got friends who I'll be in contact with for the rest of my life. And I'll be never clearly understand what this year means to me and always will mean to me. And there is no words to describe how infinitely grateful I am for all of this. Everything I've got to experience, everything what I'll be able to experience during my stay here in America.
 |
| Pelattiin tää peli Bad Axessa ja tää kaukalo oli siis hevosladossa (horsebarn) et kesällä ne ottaa ton jään pois ja pitää siellä hevosia. Oli muuten niin crappy jää ja kaukalo, että teki meidän Northen Lights Arenasta Alpenassa kunnon palatsin ja sai taas arvostaman sitä mitä ittellä on. Mutta olipahan ainakin kokemus hahah.. |
Mä rakastan mun elämää Suomessa. Mä rakastan mun perhettä ja ystäviä niin paljon. Ja mä ootan aivan älyttömästi sitä, että mä pääsen kotiin. Että mä voin puhua mun siskon kanssa!!! Että mä voin olla mun perheen ja kavereitten kanssa. Mä ootan sitä aivan järjettömästi. Mutta mä myös rakastan mun elämää täällä Michiganissa. Mä rakastan sitä niin paljon. Vaikka ei se oo mitään superihmeellistä. Ei todellakaan. Ihan normaalia arkea se suurimmaks osaks on, mutta mä rakastan sitä. Mä rakastan sitä niin kovasti. Ja siks tuntuu niin julmalta, että mun pitää jättää tää kaikki. Mun pitää lähteä. Tää elämä otetaan multa pois. Se tuntuu niin epäreilulta. Vaikka mä tiiän, että ei se oo epäreilua. Mä oon onnekas, että mä saan kokea tän kaiken. Mutta se vaan sattuu niin paljon ajatella, että mun pitää lähteä. Mä tuun jonain päivänä takasin. Käymään täällä. Mutta se ei oo enää koskaan sama. Se ei enää ikinä oo samaa. Ei ikinä. Osaa ihmisistä joita mä täällä tapasin ja tapaan, mä en tuu näkemään enää ikinä. Osaa ihmisistä joita mä täällä rakastin, mä en tuu näkemään enää ikinä. Ja se on se mikä sattuu. Mä en ikinä saa tätä takaisin. Mä en koskaan enää pääse takasin tähän samaan elämään. Ja se on se ero mikä oli lähdettäessä suomesta ja lähdettäessä täältä. Kun mä palaan takaisin Suomeen mä saan palata takaisin siihen elämään, mikä mulla oli. Mä saan palata takaisin niitten ihmisten keskelle, ketä mä rakastan. Mutta kun mä lähden täältä, mä en enää ikinä saa sitä takaisin. En ikinä. Ja se ajatus saa mut itkemään. Se ajatus tekee mun sydämen huutamaan.
I love my life in Finland. I love my family and friends. And I can't even describe how much I wait that day when I come back home. That I can actually talk with my sister! Be with my family and friends. I wait all of that so much. But I also love my life here in Michigan. I love it so much. My life here is nothing super exciting. Not at all. Most of the time it is just normal life and I love it. I love it so much. And that's why it feels so cruel that I'll have to leave all of this. I have to go. This life will be taken away from me. It feels so unfair. Although I know it's not. I'm lucky, that I can get to experience all of this. But it just hurts so much to think that I have to go. Some day I'll come back, visit here in the USA. But it's never gonna be the same. It is never gonna be the same again. Never. Some of the people I've loved here I'l never see again. And that is the thing that hurts. I'll never get this back. I can never come back into this same life. And that's the difference between leaving Finland and leaving USA. When I come go back to Finland I can go back to the life I had before. I can go back to the people I love. But when I leave from America, I'll never get it back. Never. And thinking about it makes me cry. It makes my heart scream.
Ei sitä, että mä en olis kiitollinen. Ei todellakaan. Mä olen aivan äärettömän kiitollinen. Eikä se oo niin, että mä käyttäisin mun ajan täällä suremiseen. Ei. Mä nautin mun elämästä täällä. Ei sillein, että mä pomppisin kattoon joka toinen sekunti ja kuuluttaisin kaikille kuinka onnellinen mä oon. Joskus sitä vaan illalla ennen nukkumaanmenoo tajuaa kuinka onnellinen mä oon. Just tässä ja nyt. Mun tunteet on tosi ristiriitaset. Mä tiedän, että kesäkuussa mä palaan Suomeen. Ja mä haluan palata Suomeen. Mutta samaan aikaan se tekee tosi kipeää. Samaan aikaan mä ymmärrän, että sopeutuminen takaisin Suomeen voi olla vaikeaa. Että mä tuun luultavasti olemaan surullinen jonkun aikaa. Tai ehkä en. En tiedä. Mä en osaa kuvitella vielä sinne asti.
I don't mean that I'm not grateful. No, not at all. I'm infinitely grateful. And it's not that I use my time here by being sad about leaving. No. I enjoy my life here. Not that I scream for the happiness every other second but just sometimes before going to sleep I actually realize how happy I am. Right now. Right where I am. My feelings are so messed up. I know that I'll go back to Finland in June. And I want to do that, I want to come back to Finland. But at the same time it hurts a lot. At the same time I understand that adjusting to Finland again may be hard, it may be difficult. I'm probably gonna be sad for a while, or maybe not, I don't know. I can't imagine it that long. Not just yet.
Pointti tässä vuodatuksessa, jos tässä nyt pointtia ylipäätänsä on, on varmaankin se, että mä halusin vaan sylkeä ulos kaikki ne tunteet mitä mä tunnen. Melkonen sekasotku siis. Ja koska mä nyt pääsin vauhtiin tässä kirjottamisessa niin mä voisin saman tien kertoa vähän viime aikojen kuulumisia ja tapahtumia. Joulusta ja Floridan matkasta on tulossa ihan oma postaus joten ei niistä sen enempää. Tänään pääsin taas pitkästä aikaa pelaamaan kun meillä oli peli Midlandia vastaan. Oli aivan järjettömän ihanaa pelata kun mä en oo pystynyt olemaan edes harjotuksissa viimeseen pariin viikkoon Floridan matkan ja kaiken muun takia. Hävittiin meidän molemmat pelit, mutta pelattiin silti älyttömän hyvin. Mä en oikeestaan tiedä millon koulu alkaa, mutta mä veikkaisin, että joskus viides tammikuuta tai jotain siihen suuntaan. Toivottavasti ei muuten ala viides tammikuuta koska jos mä muistan oikein niin sillon on nuorten mm-kisojen finaaliottelu enkä mä todellakaan halua olla koulussa sillä välin. Anyway. Mulla menee täällä hienosti, vaikka jouluna oli vähän ikävä omaa perhettä ja Suomee <3
The point in that effusion, if there is a point, is probably that I just wanted to split out all those feelings that I'm feeling right now. Pretty big mess huh? And because I finally came here to write about something I might as well tell you what has been happening past few days. I have separate posts about Florida and Christmas coming so no more about them. Today I finally got to the ice again when we had game against Midland. It felt so good to play again! I haven't been able to practice or play for couple weeks because of the Florida trip and everything. We lost both of our games but we still played great.
I don't actually know when the school starts again but I would guess that it's like 5th of January or something. Anyway. I'm doing great here. Everything is so good even though on the Christmas I felt little bit weird and I missed my family and Finland <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!<3