Good Morning Michigan: Washington DC

Hejsan!

EDIT: kirjoitettu 07/06/15
Tällä hetkellä istun hotellihuoneessani Washington DC:ssä. Norjalainen huonekaverini Hannah kattoo elokuvaa läppäriltään. Mun täytyy julkaista tää postaus myöhemmin, koska mun kaverit luulee, että tuun kotiin vasta 21. päivä Kesäkuuta, mutta nyt siis kirjoittelen kun on aikaa. Tähän postauksen alkuun kirjoitan myös vähän siitä, että miksi nyt tuunkin kotiin aikaisemmin kuin oli tarkoitus etc.

WWII memorial

Luulin siis itse kesäkuun ekoihin päiviin saakka, että lennän kotiin 21. päivä Kesäkuuta. Sitten sain sähköpostiviestinä mun lentoliput ja arvatkaa. mikä shokki se oli kun lähtöpäivä kotiin olikin hurjan paljon aikaisemmin. Halusin toki mennä kotiin ja olin innoissani kotiinpaluusta, mutta silloin se iski kovaa. Aloin itkemään hysteerisesti, koska luulin, että mulla olisi ollut enemmän aikaa. Soitin äitille ja hoin sille, että mä luulin, että mulla oli enemmän aikaa, enkä itkultani saanut selitettyä hätääntyneelle äidille, että lennot oli siis siiretty aikaisempaan. Siitä kuitenkin toivuttiin ja täällä sitä nyt ollaan Washingtonissa. Kirjoitan toiseen postaukseen sitten vähän tarkemmin siitä miltä tuntui lähteä Alpenasta jne. Niin ja tosiaan syy siihen miksi mun lennot vaihdettiin oli mun vastaanottava järjestö ASSE, joka haluaa, että kaikki private students lähtee maasta 10 päivän kuluessa koulun loppumisesta. Joten syy ei siis ollut Exploriuksen.

Michigander for life <3

Nyt kuitenkin tähän Washingtoniin. Saavuin tänne eilen noin viiden aikoihin. Eli siis lauantaina 06.06.2015. Lennot meni hyvin, vaikka ekalla lennolla lentäjä kuuluttikin, että ei pystytä laskeutumaan Detroitiin, koska on niin paljon lentoliikennettä tällä hetkellä, että meidän pitää nyt vaan lennellä tässä Detroitin yläpuolella semmonen puolisen tuntia. Sitten se ilmoitti, että on vaan yksi ongelma, että meillä ei oo kovin paljon bensaa, että saatetaan joutua laskeutumaan Lansingiin tankkaamaan ja sitten tulemaan takaisin Detroitiin. Ihme, etten lentopelkoisena mennyt pelosta sekaisin. Päästiin sitten onneksi laskeutumaan Detroitiin suoraan, eikä tarvinnut heittää lenkkiä Lansingissa.

Korean War veteran

"Here we mark the price of freedom" WWII memorial, jokainen tähti edustaa sataa kuolemaa ja tolla muurilla on 4000 tähteä.

Jokohan mä viimein pääsisin puhumaan tästä Washingtonista? Tulopäivänä ei siis tehty oikein mitään. Tultiin hotellille, saatiin huoneet ja nähtiin vähän ihmisiä. Menin toki sitten syömään suomalaisen Sannin kanssa Panera Breadiin, syötiin ulkona, ilma oli lämmin ja juteltiin vaan kaikesta varmaan sen kolme tuntia. Sanni lähti tänään kotiin, mistä olin kateellinen hahah..

White House with Hannah banana <3

Sunnuntaina, eli tänään. Herättiin puol kahdeksan aikoihin. Jaan siis huoneen norjalaisen Hannahin ja tanskalaisen Julien kanssa. Herättiin ja lähdettiin aamupalalle. Tykkään hotellielämästä jotenkin, oon varmaan outo. No jokatapauksessa yhdeksän aikaan noustiin sitten bussiin, jolla ajettiin Washingtoniin. Meidän hotelli on siis itseasiassa Virginiassa. Noin 40 minuutin ajomatkan päästä Downtown Washingtonista. Washingtonissa tavattiin meidän opas, joka oli vanhemmanpuoleinen mukava nainen. Hänen kanssaan kierreltiin sitten ympäri Washingtonia. Päivä oli lämmin, osittain myös todella kuuma. Käveltiin paljon ja ei tullut juotua kovin paljon, joten sen takia kärsin nyt päänsärystä. Toivotaan, että se menee nukkumalla ohi, mulla kun ei ole kipulääkkeitä täällä mukana (onko se kipulääke, englanniksi se on painkiller mutta kivuntappaja nyt kuulosta ihan oikeelta joten mennään tolla kipulääkkeellä.) Nähtävyyskierros oli kuitenkin ihan mukava! Nähtiin valkoinen talo, Capitol, Abraham Lincoln Memorial, molempien maailmansotien muistomerkit, Korean sodan muistomerkki, Vietnamin sodan muistomerkki, Washington Monument ja niin edelleen. Korean sodan muistomerkillä oli hieno hetki kun siellä oli vanha sotaveteraani. Se istui pyörätuolissa ja sen avustaja oli sen kanssa. Me kaikki kiitettiin sitä sen palveluksesta tälle maalle ja oli niin koskettavaa kun se alkoi itkemään. Tavattiin kaksi sotaveteraania myös Vietnamin sodan muistomerkillä. He kertoi, että tänään oli heidän ensimmäinen kerta kun he tuli käymään muistomerkillä, että ennen sitä ne ei oo pystyny tulla käymään siellä. Kaikenkaikkiaan oli mukava kierros.

Abraham Lincoln memorial

WWI memorial

Korean War memorial

Washington Monument

"I have a dream! Martin Luther King Jr. Tällä paikalla Martin Luther King Jr. seisoi kun se piti kuuluisan puheensa "I have a dream."

Kierroksen jälkeen lähdettiin takaisin hotellille. Väsytti ihan hirveesti, joten nukuin bussissa. Hotellilla otin taas lyhyet päikkärit ja sitten meillä oli tapaaminen leirihenkilökunnan kanssa. Ne kertoi lyhyesti vähän huomisesta ja sitten lähdettiin taas omille teillemme. Mentiin Hannahin kanssa syömään, se kävi hakemassa ruokaa Panera breadista ja mä menin hakemaan ruokaa Subwaysta. Syötiin ulkona taas ja juteltiin kaikenlaista. Ilma oli täydellinen. En vieläkään voi oikein uskoa, että oon menossa kotiin. Ei tunnu todelliselta, että saan nähdä kaikki mun rakkaat. Eikä todellakaan tunnu todelliselta, etten oo menossa takaisin Alpenaan. En tajua sitä, joten sen takia en varmaankaan oo itkenyt kovin paljon. Oon varma, että sitten kun se iskee niin alan itkemään. Mutta sen aika ei ole vielä. Nyt pitäis mennä suihkuun ja pakata tavarat huomista varten! See ya!