Tämä päivä jää sanattomaksi. Kyyneleet kertovat enemmän. Vierivät poskille ikävää, sydäntä suurempana.

Mä rakastan  mun elämää täällä. Mä rakastan mun pientä kotikaupunkia. Mä rakastan sitä niin paljon. Mä rakastan tätä kaikkee niin paljon. Ja siks mä pelkään jättää tän.

I love my life here in America. I love my little hometown. I love it so much. I love everything here so much. And that's why I'm scared to leave all of that.

Vähän yli neljä kuukautta sitten mä tulin tänne. Vieraaseen maahan, heikolla englanninkielen taidollani yritin sopertaa sanoja ja lauseita. Mä tulin tänne ihan yksin, alotin ihan alusta, ihan kokonaan. Mä en tiennyt ketään. Uus koulu, mä en tiedä ketään, enkä mä edes puhu kieltä kunnolla. Mua pelotti niin paljon. Mä selvisin ekasta koulupäivästä. Selvisin tokasta ja kolmannesta. Ja jossain vaiheessa mä opin rakastamaan sitä. Mä tutustuin ihmisiin. Mä liityin cross country joukkueeseen ja sain kokea yhden elämäni hienoimmista kokemuksista. Mä liityin jääkiekkojoukkueeseen ja saan pelata sitä peliä, mitä mä oon rakastanut nappulasta saakka. Mä oon saanu ystäviä joitten kanssa tuun pitämään yhteyttä ikuisesti. Enkä mä koskaan voi täysin ymmärtää, mitä tää vuosi mulle merkitsee ja tulee aina merkitsemään. Enkä mä voi koskaan sanoin kuvailla kuinka äärettömän kiitollinen mä oon tästä kaikesta. Kaikesta mitä mä oon saanut kokea ja elää, kaikesta mitä mä vielä täällä saan kokea.

A little over four months ago I arrived here. To the foreign country, I tried to talk with my weak English. I came here all alone. I started all over again. I didn't know anyone. New school, new people and I couldn't even speak good English. I was so scared. But I survived. I survived my first day of high school, I survived my second and third day too and at the some point I learned to love it. I got to know people. I joined to cross country team and I got to experience one of my life greatest experiences. I joined to hockey team and I'm able to play the game I've loved since I was a little kid. I have got friends who I'll be in contact with for the rest of my life. And I'll be never clearly understand what this year means to me and always will mean to me. And there is no words to describe how infinitely grateful I am for all of this. Everything I've got to experience, everything what I'll be able to experience during my stay here in America. 

Pelattiin tää peli Bad Axessa ja tää kaukalo oli siis hevosladossa (horsebarn) et kesällä ne ottaa ton jään pois ja pitää siellä hevosia. Oli muuten niin crappy jää ja kaukalo, että teki meidän Northen Lights Arenasta Alpenassa kunnon palatsin ja sai taas arvostaman sitä mitä ittellä on. Mutta olipahan ainakin kokemus hahah..

Mä rakastan mun elämää Suomessa. Mä rakastan mun perhettä ja ystäviä niin paljon. Ja mä ootan aivan älyttömästi sitä, että mä pääsen kotiin. Että mä voin puhua mun siskon kanssa!!! Että mä voin olla mun perheen ja kavereitten kanssa. Mä ootan sitä aivan järjettömästi. Mutta mä myös rakastan mun elämää täällä Michiganissa. Mä rakastan sitä niin paljon. Vaikka ei se oo mitään superihmeellistä. Ei todellakaan. Ihan normaalia arkea se suurimmaks osaks on, mutta mä rakastan sitä. Mä rakastan sitä niin kovasti. Ja siks tuntuu niin julmalta, että mun pitää jättää tää kaikki. Mun pitää lähteä. Tää elämä otetaan multa pois. Se tuntuu niin epäreilulta. Vaikka mä tiiän, että ei se oo epäreilua. Mä oon onnekas, että mä saan kokea tän kaiken. Mutta se vaan sattuu niin paljon ajatella, että mun pitää lähteä. Mä tuun jonain päivänä takasin. Käymään täällä. Mutta se ei oo enää koskaan sama. Se ei enää ikinä oo samaa. Ei ikinä. Osaa ihmisistä joita mä täällä tapasin ja tapaan, mä en tuu näkemään enää ikinä. Osaa ihmisistä joita mä täällä rakastin, mä en tuu näkemään enää ikinä. Ja se on se mikä sattuu. Mä en ikinä saa tätä takaisin. Mä en koskaan enää pääse takasin tähän samaan elämään. Ja se on se ero mikä oli lähdettäessä suomesta ja lähdettäessä täältä. Kun mä palaan takaisin Suomeen mä saan palata takaisin siihen elämään, mikä mulla oli. Mä saan palata takaisin niitten ihmisten keskelle, ketä mä rakastan. Mutta kun mä lähden täältä, mä en enää ikinä saa sitä takaisin. En ikinä. Ja se ajatus saa mut itkemään. Se ajatus tekee mun sydämen huutamaan.

I love my life in Finland. I love my family and friends. And I can't even describe how much I wait that day when I come back home. That I can actually talk with my sister! Be with my family and friends. I wait all of that so much. But I also love my life here in Michigan. I love it so much. My life here is nothing super exciting. Not at all. Most of the time it is just normal life and I love it. I love it so much. And that's why it feels so cruel that I'll have to leave all of this. I have to go. This life will be taken away from me. It feels so unfair. Although I know it's not. I'm lucky, that I can get to experience all of this. But it just hurts so much to think that I have to go. Some day I'll come back, visit here in the USA. But it's never gonna be the same. It is never gonna be the same again. Never. Some of the people I've loved here I'l never see again. And that is the thing that hurts. I'll never get this back. I can never come back into this same life. And that's the difference between leaving Finland and leaving USA. When I come go back to Finland I can go back to the life I had before. I can go back to the people I love. But when I leave from America, I'll never get it back. Never. And thinking about it makes me cry. It makes my heart scream. 

Ei sitä, että mä en olis kiitollinen. Ei todellakaan. Mä olen aivan äärettömän kiitollinen. Eikä se oo niin, että mä käyttäisin mun ajan täällä suremiseen. Ei. Mä nautin mun elämästä täällä. Ei sillein, että mä pomppisin kattoon joka toinen sekunti ja kuuluttaisin kaikille kuinka onnellinen mä oon. Joskus sitä vaan illalla ennen nukkumaanmenoo tajuaa kuinka onnellinen mä oon. Just tässä ja nyt. Mun tunteet on tosi ristiriitaset. Mä tiedän, että kesäkuussa mä palaan Suomeen. Ja mä haluan palata Suomeen. Mutta samaan aikaan se tekee tosi kipeää. Samaan aikaan mä ymmärrän, että sopeutuminen takaisin Suomeen voi olla vaikeaa. Että mä tuun luultavasti olemaan surullinen jonkun aikaa. Tai ehkä en. En tiedä. Mä en osaa kuvitella vielä sinne asti.

I don't mean that I'm not grateful. No, not at all. I'm infinitely grateful. And it's not that I use my time here by being sad about leaving. No. I enjoy my life here. Not that I scream for the happiness every other second but just sometimes before going to sleep I actually realize how happy I am. Right now. Right where I am. My feelings are so messed up. I know that I'll go back to Finland in June. And I want to do that, I want to come back to Finland. But at the same time it hurts a lot. At the same time I understand that adjusting to Finland again may be hard, it may be difficult. I'm probably gonna be sad for a while, or maybe not, I don't know. I can't imagine it that long. Not just yet.

Pointti tässä vuodatuksessa, jos tässä nyt pointtia ylipäätänsä on, on varmaankin se, että mä halusin vaan sylkeä ulos kaikki ne tunteet mitä mä tunnen. Melkonen sekasotku siis. Ja koska mä nyt pääsin vauhtiin tässä kirjottamisessa niin mä voisin saman tien kertoa vähän viime aikojen kuulumisia ja tapahtumia. Joulusta ja Floridan matkasta on tulossa ihan oma postaus joten ei niistä sen enempää. Tänään pääsin taas pitkästä aikaa pelaamaan kun meillä oli peli Midlandia vastaan. Oli aivan järjettömän ihanaa pelata kun mä en oo pystynyt olemaan edes harjotuksissa viimeseen pariin viikkoon Floridan matkan ja kaiken muun takia. Hävittiin meidän molemmat pelit, mutta pelattiin silti älyttömän hyvin. Mä en oikeestaan tiedä millon koulu alkaa, mutta mä veikkaisin, että joskus viides tammikuuta tai jotain siihen suuntaan. Toivottavasti ei muuten ala viides tammikuuta koska jos mä muistan oikein niin sillon on nuorten mm-kisojen finaaliottelu enkä mä todellakaan halua olla koulussa sillä välin. Anyway. Mulla menee täällä hienosti, vaikka jouluna oli vähän ikävä omaa perhettä ja Suomee <3

The point in that effusion, if there is a point, is probably that I just wanted to split out all those feelings that I'm feeling right now. Pretty big mess huh? And because I finally came here to write about something I might as well tell you what has been happening past few days. I have separate posts about Florida and Christmas coming so no more about them. Today I finally got to the ice again when we had game against Midland. It felt so good to play again! I haven't been able to practice or play for couple weeks because of the Florida trip and everything. We lost both of our games but we still played great.  
I don't actually know when the school starts again but I would guess that it's like 5th of January or something. Anyway. I'm doing great here. Everything is so good even though on the Christmas I felt little bit weird and I missed my family and Finland <3

Vastaukset

Ennen lahtoa

1. Koska aloit miettimaan vaihtoon lahtoa?

- Hmm..Ma oon halunnu lahtea vuodeks ulkomaille niin kauan kun muistan..no ei nyt ihan mutta sanotaan nyt, etta vitosluokasta asti. Eka ajattelin aina, etta lahen au-pairiksi Kanadaan, mutta monien juttujen takia, se vaihtui sitten siihen, etta lahden vaihtariksi Yhdysvaltoihin. Ajattelin muuten pitkaan, etta musta ei ikina oo vaihtariksi, koska en mitenkaan oo kykenevainen opiskelemaan englanniksi. Taalla sita nyt kuitenkin ollaan

2. Saastitko itse rahaa vaihtovuoteen?

- En ite maksanu ite tasta vaihtovuodesta muuta kun sen vahvistusmaksun, joka oli jotain 650 euroa, mutta mun vanhemmat siis maksoi loput. Enka ma ikina voi sanoin kuvailla tai millaan keinoin osoittaa kuinka aarettoman kiitollinen ma siita olen. Mutta saastin siis ite omaa kayttorahaa tanne olemalla toissa jne. Mun vanhemmat kylla auttaa mua rahallisesti taalla ollessanikin, etta ne laittaa mulle aina silloin talloin rahaa.

3. Mita muita maita mietit kuin USA:ta?

- Mietin Kanadaa, Australiaa ja Uutta-Seelantia. Australia ja Uusi-Seelanti putos pois hinnan takia ja Kanada sen takia, etta siella olisin saattanut joutua ranskankieliselle alueelle.

4. Minka jarjeston kautta olet vaihdossa?

- Explorius. Suosittelen koko sydamestani ihan kaikille. Toiminut moitteettomasti alusta saakka ja saa mut ainakin henkilokohtaisesti tuntemaan silta, etta meista oikeesti valitetaan.

5. Miksi juuri USA?

- Hmmm..varmaan suurimmaksi osaksi sen takia, etta mua innosti amerikkalainen high school elama ja muutenkin periamerikkalainen elama kiehtoi mua jotenkin.

Kaytiin Davidin kanssa juoksemassa

6. Paljon sun englannin numero oli ysin päättötodistuksessa?

- Sanoisin, etta se oli 6, mutta ma en todellakaan ollut edes kutosen tasoinen oppilas. Eli jos joku siella ruudun toisella puolella empii, etta onko susta lahtemaan vaihtoon huonon kielitaidon takia niin ala ajattele sita enaa. Sa pystyt siihen. Ma voin rehellisesti sanoa, etta kaiken mita ma oon enkusta oppinut ma opin lukiossa. Osaltaan sen takia, etta mulla kavi tosi huono saka enkun opettajien kanssa ja ne oli yla-asteelle asti avian jarkyttavia. Ja osaltaan myos sen takia, etta mun asenne oli todella huono ja olin ihan suoraan sanottuna taysi idiootti koulunkaynnin kanssa yla-asteella.

Amerikka

7. Millainen hostperhe sulla on ja oletko tykännyt?

- Mun hostperheeseen kuuluu aiti ja isa. Ja niilla on kaksi aikuista tytarta, jotka ei kumpikaan asu enaa kotona. Ma tykkaan mun hostperheesta ihan tosi paljon, ja oon tosi onnekas, etta paasin nain hyvaan perheeseen.

8. Onko sulla paljon sääntöjä?

- Ei oo paljon. Kotiintuloajat ja sen semmosta, mutta ei mulla oo mitaan kovin tiukkoja saantoja.

9. Onko koulu helppoa?

- Joo koulu on ihan superhelppoa. Ekassa trimesterissa oli vahan vaikeuksia, koska kielen kanssa ei ollut viela niin helppoo, mutta kaikenkaikkiaan koulu on ihan tosi helppoa. Ainut aine mista saan laksya on enkku ja sekin on sillein, etta saan laksyn tyyliin maanantaina ja mulla on perjantaihin asti aikaa tehda se. Joten koulu on siis alyttoman helppoa. Sita se ei tosin oo kaikilla. Oon osalta vaihtareista kuullu et koulu on alyttoman vaikeeta ja joutuu tekemaan hirmusesti kotilaksyja sun muuta sellasta, mutta taalla Alpenassa koulu on avian naurettavan helppoa. En siis toki valita.

10. Oletko saanut uusia kavereita?

- Joo oon saanut kavereita. Mulla on muutama semmonen tosi rakas ystava ja sitten kavereita on monia. Sitten viela moikkaustuttuja on enemman kun jaksan muistaa. Alussa kun tulin tanne olin vahan masentunut no okei tuo ei oo oikee sana, mutta tuntu vahan surulliselta kun tuntu, etta oikeita ystavia on vaikee saaha, mutta nyttemmin oon ihan onnellinen. Mulla on muutama niin rakas ystava, etta niitten kanssa tuun varmasti pitamaan yhteytta loppuelamani ja sitten on hyvia kavereita.

Team <3

11. Vietätkö vapaa-aikaasi enemmän vaihtareiden vai paikallisten kanssa?

- Taa on vahan janna juttu, etta viikolla ma en hengaa oikeestaan kenenkaan kanssa, koska koulu ja harkat pitaa kiireisena. Sitten viikonloppusin mulla on ollut melkein koko vuoden ajan eka cross country reissuja ja nyt jaakiekkoreissuja. Joten mulla ei oo ollut hirveesti aikaa hengailla, koska tottakai vietetaan aikaa myos perheen kanssa. Mutta vaihtareitten kanssa hengaan eniten. Mun kaks laheisinta ystavaa on molemmat vaihtareita, joten niitten kanssa tulee hengailtua. Hengaan toki myos amerikkalaistenkin kanssa. Mutta lyhyt vastaus kysymykseen on siis, etta enemman hengaan vaihtareiden kanssa.

12. Onko sulla kertaakaan ollut koti-ikävää?

- Ei oo mitaan tosi pahaa ikavaa ollu kertaakaan, lukuunottamatta ihan paria paivaa sielta taalta, jotka on muutenkin ollu jostain syysta pahoja paivia. Sillon oon joskus itkenyt sita, etta haluan olla kotona aitin ja iskan luona ja omien rakkaitten ystavien luona. Marraskuun lopulla myos oli semmonen vaihe, etta kaikki tuntu olevan niin paljon paremmin Suomessa, mutta en sita kutsuis koti-ikavaks.

13. Mitä asioita et ymmärrä usassa?

- Naita asioita on monta mita tulee aina valilla ihmeteltya, etta miks ihmeessa tata asiaa ei teha noin tai miks ihmeessa noilla ei oo tata jne. Naa on useimmiten ihan pikkuasioita, kuten MIKSI IHMEESSA POJAT KAYTTAA NIITA KAMALIA KORKEAVARTISIA SUKKIA SEMMOSTEN RUMIEN LIPPOSTEN JA SHORTSIEN KANSSA?!?!!? Toinen juttu mista puhuin aitin kanssa just puhelimessa oli, etta Suomessa kaikki on niin helppoo. Esim. Leipominen. Meilla on kaikki aineet ja tarvikkeet ja voi vaan menna kauppaan ja ostaa. Yks pikkujuttu, etta taalla ei oo kanoja semmosia pikkusuikaleita, jotka ois valmiiks marinoitu?! Siis miksi!? Ei vaan pysty kasittamaan. Jotenkin tuntuu, etta Suomessa kaikki on niin kaytannollista ja helppoa. Mutta tassa kysymyksessa ma oon toki puolueellinen. Ihan hyvin amerikkalaiset on nimittain parjanny ilman niita suomalaisia juttujakin hahah.. Mutta naita on tosiaan monta. Aina jotain pikkujuttuja joita miettii sillein, etta ei hyvanen aika taas. Miksi?

14. Tykkäätkö sikäläisestä arjesta?

- Joo ma tykkaan tasta. Tykkaan kylla mun suomalaisestakin arjesta, mutta tykkaan siis tasta ihan.

Mun upea hissan tunnin taideteos

15. Lemppari ruoat ja juomat siellä?

- Mun lemppariruoka taalla on ihan perus eli mun hostaitin tekema spaghetti ja semmonen punanen kastike. Sitten sellanen leipa, josta mulla ei oo hajuakaan miten se kirjotetaan, mutta veikkaisin, et se on jotenkin carlegie or smth..Ja juoma..ma juon taalla aina joko kokista, appelsiinimehua tai vetta. Joten sanoisin, etta nuo kaikki hahah..

16. Mikä on paras kokemus tähän mennessä?

- Sanoisin, etta kokonaisuus on paras, mutta hienoja kokemuksia on ehdottomasti New York..Pittsburhg Penguinsin peli, cross country reissut ja pelit jaakiekkojoukkueen kanssa. Mutta kokonaisuus on paras.

Mary ja mina <3

17. Entä minkä ois voinu jättää väliin?

- Omat tyhmat tekemiset mitka johti ongelmiin ihmisten kanssa. Riidat yleensakin.

18. Mikä on ollu suurin ero Suomeen?

- No ihmiset on erilaisia. Amerikkalaiset on puheliaampia, ystavallisempia jne. Mutta en oo mitaan hirveen suuria eroja huomannut. Niin ja tottakai amerikkalaiset nuoret on erilaisia. Valilla tuntuu, etta ne on tosi lapsellisia ja en ees alota puhumaan siita draamasta mita niilla on joka paiva. Valilla ma vaan vasyn siihen niin paljon..toisaalta amerikkalaiset nuoret on jollain tapaa myos paljon kypsempia kun suomalaiset.

19. Mikä järkytti eniten?

- Ei oikeestaan mikaan oo mua taalla jarkyttanyt. Ennemminkin oon ollu jostain asioista positiivisesti yllattynyt.

20. Mikä on sellasta minkä toivoisit olevan myös Suomessa?

- Toivoisin, etta suomalaiset olis ystavallisempia tuntemattomille niinkun amerikkalaiset on. Ei siina kylla mulla menee valilla hermo siihen kun tuntemattomat pulputtaa kaikenlaista turhanpaivasta seittemalta aamulla jolloin mina tunnetusti Vihaan kaikkea ja kaikkia ja viimenen asia jota haluan teha on puhua tuntemattomille. En ylipaataan aamuisin halua puhua kenellekaan. Suomessa ihmiset ymmartaa pysya kaukana. Taalla ei. Mutta siis toivoisin, etta suomalaiset olis siina mielessa enemman kuin amerikkalaiset, etta ne ois ystavallisempia. Rakastan amerikkalaisia siina mielessa tosi paljon. Ne on niin ilosia ja ystavallisia.

21. Mikä amerikkalainen ruoka/herkku on vieny sun sydämen?

- Oreot hahah..

22. Viihdytkö usan koulussa enemmän kuin suomen koulussa?

-Tykkaan suomalaisesta koulusta enemman. Tai siis paivat taalla on kivempia koulussa ja koulu on hauskempaa kun Suomessa ja rakastan amerikkalaisia opettajia. Ne on niin paljon hauskempia mita suomessa. Mutta opiskelun kannalta ehdottomasti Suomi. Meidan koulutussysteemi vaan on alyttoman hyva. Ai etta ma kaipaan jotain hissan tunteja missa oikeesti opiskeltiin, eika vaan varitelty karttoja ja nimetty Euroopan maita, ja vastaukset sai siis katsoa kartasta.

23. Mitä kaipaat suomesta?

- Perheen ja ystavien lisaks kaipaan ruokaa. Kaipaan suomalaista ruokaa ihan alyttomasti. Perunoita ja karjalanpaistia <3 Ja lisaks kaikenlaisia pikkuasioita kuten julkista liikennetta, sita etta voi tulla ja menna miten haluaa. 

24. Onko usalaiset pojat hyvännäköisiä?

-Joo on. On taalla niita vahemman hyvannakosiakin, mutta joo. On ne hyvannakosia. Ja rakastan kun ne puhuu englantia. Se vaan kuulostaa niin hyvalta kun joku hyvannakonen jatka puhuu englantia..hahah obviously ne puhuu kun se on niitten aidinkieli, mutta anyways

25. Onko englannin puhuminen tuottanut kertaakaan vaikeuksia?

- Joo alussa oli vaikeuksia. Puhuin hitaasti ja olin arka puhumaan, koska en pystynyt puhumaan nopeesti. Nyt pystyn puhumaan jo nopeesti ja sanomaan melkeinpa mita vaan haluan joten ei oo ongelmia enaa.

Sekalaista

26. Odotatko joulua?

- Kylla! Tosi paljon. Vaikka se onkin surullista, etta en oo kotona, eika oo niita omia rakkaita jouluperinteita, mutta ootan joulua.

27. Ootko katunut kertaakaan?

- En oo katunut. En yhtaan kertaa.

28. Voitko laittaa kuvia sun talosta siellä?

- Jep..mulla on ollut luonnoksissa postaus mun kodista jo sata vuotta, mutta en vaan oo saanu sita aikaseks. Mutta joo, yritan laittaa..

29. Mitä ootat tällä hetkellä eniten?

- Varmankin meidan matkaa Floridaan ens viikolla!

30. Seurusteletko?

- En seurustele.

Kiitos kysymyksista <3

Lähdetkö kauas, meetkö niin pitkälle kun kotoas vain voit

Heissan!

Mulla on viime aikoina ollut jotenkin hirveen usein bloginkirjotusfiilis. Ongelmana vaan on, että en oikeen tiedä mistä kirjoittaisin. Elämä täällä on niin normaalia, ettei siitä oikein osaa kirjottaa. Joten postausehdotuksia otetaan vastaan. Muistakaa myös käydä kyselemässä vielä kysymyksiä kysymyspostaukseen johon pääsette tästä. 

Tässä postauksessa laittelen vaan vanhoja ja vähän uudempiakin kuvia ja kerron niitten kautta tapahtumista. Mä oon tosiaan ollut aivan onneton kuvien ottaja täällä, mutta yritän nyt parantaa tapani ihan senkin takia, että kuvista jää sitten kiva muisto itselle. 

Kiitospäivänä herättiin tämmöseen näkyyn :) Olin toivonut koko alkuviikon lumipäivää niin eiköhän kaikki lumi sada just sillon kun on ensimmäinen lomapäivä. Mutta mä oon ihan ilonen tosta lumesta. On niin paljon nätimpää. Se tosin varmaan sulaa taas ens viikolla pois kun on luvattu lämpimämpää. 

Tosiaan kiitospäivä oli ja meni. Mä tykkäsin tosi kovasti. Oli just semmonen mukava perhejuhla, enkä ees suuremmin omaa perhettä kaivannut, koska Suomessa ei kiitospäivää juhlita niin en osannut siihen omia läheisiä kaivata. Syötiin paljon, hyvää ruokaa. Ja tottakai katottiin Lionsien peli. Mä oon luultavasti Lionsien suurin kannattaja Yhdysvaltain ulkopuolella hahah..En ois ikinä uskonut, että alan tykkäämään amerikkalaisesta jalkapallosta niin paljon, mutta se vaan on älyttömän hieno laji. 

Lionsit vielä voitti kiitospäivänä parin umpisurkeen viikon jälkeen joten olin onnellinen hahah.

Mein quarterback Matthew Stafford. Me aina hostperheen kanssa vitsaillaan, että se on mun tulevaisuuden aviomies hahah. Ei, mutta mulla on jo nyt kertyny kaikkee Lions kamaa ja sanoin just host perheelle, että pitää ostaa vielä vähän lisää ennenku palaan kotiin. Voin sitten verhota itteni kaikella Lions kamalla hahah.

Kattokaa tätä eroo! Ihan vähän aikaa sitten oli vielä ihan kesä ja nyt on niin kylmä!

Ikävä Cross Countrya!

Mut onneks on jääkiekko! En millään malttas oottaa, että päästään taas pelaamaan. Meillä on kaks viikkoo edellisestä pelistä ja se tuntuu pitkältä kun nälkävuosi. Ens viikonloppuna päästään viimein pelaamaan ja sillon pelataankin sitten koko kahen viikon edestä. Pelataan vähintään viis peliä ja jos pelataan hyvin niin enemmän. Harrastuksista puheen ollen en millään osaa päättää aionko pelata socceria vai trackia keväällä. Osa ihmisistä on silleen, että tee tarck, tee track ja osa on, että tee soccer, tee soccer. Mutta en osaa päättää. Haluisin tehä molemmat. Sekin on periaatteessa mahdollista, mutta pitää nyt kattoo. Siihen on vielä aikaa. Huomenna on muuten jääkiekkojoukkueen kanssa team bonding eli syödään ja vietetään aikaa ja tutustutaan toisiimme :))

Mun kiitospäivän kaveri Samson. Varo vaan äiti, mä haluun tommosen koiran ku tuun takasin kotiin. :D

Mä oon täällä virallisesti mosquito..niiice

NEW YORK <3 

Random kuvia täältä Alpenasta.

Detroit..tai no tarkemmin otettuna Windsor, joka on siis Kanadan puoella, mutta kuva on otettu Detroitin puolelta.

Matkalla Applebeehin (Applebee's) se on vähän niinkun meijän traditio. Käydään siellä aina meijän vaihtariporukan kanssa tyyliin kerran viikossa. Joskus kaksin kertaa viikossa. 

Nyt pelaamaan hostisän kanssa Maddenia. Byyye!

Love

Anniina

Monta suuntaa matkallasi on, tuulemaan jää tuo tuuli rauhaton

Mita on olla vaihto-oppilas?

What it is to be an exhange student?

Vaikea kysymys, todella vaikea. Mutta ma yritan nyt selittaa.

Tough question, really tough. But I try to explain.

Ma unelmoin vaihto-oppilaaksi lahtemisesta kauan. Vuosia. Ma kahlasin lapi vanhojen vaihtareiden blogeja, seurailin toisten ihmisten unelman toteutumista. Ja odotin mun omaa vuoroa. Karsimattomana. Ma rakentelin pilvilinnoja, kuvittelin minkalaista se tulisi olemaan. Haaveilin Kaliforniasta ja Floridasta. Kuvittelin, minkalainen mun isantaperhe tulisi olemaan. Ma kuvittelin miten kaikki tulee olemaan taydellista. Ja kylla ma vahan pelkasinkin.

I dreamed to be an exchange student for a long time. Years. I read a lot of former exchange students blogs, I saw how other people made their dream true. And I wait my turn. Impatiently. I dreamed, I imagined how it will be. I dreamed about California and Florida. Imagined what kind of hostfamily I will have. I thought that everything is gonna be perfect. And yeah, I was little bit scared too. 

Huomatkaa mun Sidney Crosbyn pelipaita!

Mun vuoro lahtea maailmalle tuli koko ajan lahemmaksi. Pudotin odotuksia, yritin olla odottamatta mitaan. Etten pettyisi. Tayttelin papereita, ravasin laakarilla, yritin selvita koulusta hyvin arvosanoin. Odotin, ja silti unelmoin.

And my turn to go to the world came closer and closer all the time. I lowered my expectations, I tried to not expect anything. So I won't be disappointed. I filled forms, run to the doctors, tried to survive school and get good grades. I waited. And Still dreamed. 

Sita on vaikea kuvailla kuinka valtava asia vaihtovuosi on mulle aina ollut. Ma odotin sita melkein viisi vuotta. Ma laskin mun tulevaisuuden aina melko paljon mun vaihtovuoden varaan. Se oli ainut asia mita ma tiesin, etta ma tuun tekemaan. Kaikki muu oli ja on vielakin hamaran peitossa. "Ma lahden vaihtoon, sen jalkeen en tieda mita teen."

It's hard to explain how huge thing exchange year has always been to me. I waited for it almost five years. I pretty much built my future based on my exchange year. It was the only thing I always knew I will do. I wasn't sure about anything else. "I will be an exchange student, after that, I don't know what I'll do" 

Ja niin ma sitten tein. Ma lahdin. Jatin hyvastit laheisilleni sekavissa tunnelmissa, puoliksi surullinen ja toiselta puolelta niin superinnoissani. Ma lensin maailman toiselle puolelle. Mukana yksi matkalaukku..ja kasilaukku..ja kasimatkatavaralaukku. Tunnustetaan. Enemman kuin yksi. Odotukset oli alhaalla. Ma olin onnistunut lahtemaan matkaan ilman sen suurempia odotuksia. Mä olin nyt omillani. Kaukana kotoa.

And so I did. I left. I said goodbye to my loved ones, feeling confused. Half of me was sad, half of me was super excited. I flew to the other side to the world. Only one suitcase with me and purse..and hand luggage bag..Well I have to admit I had more than one. My expectations were low. I had managed to go to make my dream true without big expectations. I was on my own. Far away from home. 

Ja sitten..sitten sita vaan yrittaa elaa. Paivasta toiseen. Tääkin on vaan elämää. Käyn koulussa, harkoissa, nukun. Aamulla herääminen on edelleen järjettömän vaikeaa. Oon edelleen sama iltaihminen. Vaikka en enää ookkaan sama ihminen, joka elokuussa kyyneleet silmissä nousi koneeseen, vailla mitään tietoa siitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Mä oon niin paljon itsevarmempi, niin paljon rohkeempi, niin paljon kiitollisempi siitä mitä mulla on.

And then..then you just try to live. One day to another. after all this is only life too. I go to school, go to practice, sleep. Waking up in the morning is still awfully hard. I'm still same night owl. Even though I'm not the same girl who, last August got up to the airplane tears on her eyes. Without any thoughts what future has to give her. I'm much more self-confident, much braver and much more grateful for everything I have. 

Henini <3 My Princess!

Beste freunde! (Helene I have no idea was that correct)

Mä oon täällä tehnyt asioita, joihin en olisi ikinä uskonut pystyväni. Mä oon pitänyt yksin esitelmän enkun tunnilla, kirjoittanut esseitä englanniksi. Lukenut shakespearea ja tehnyt Shakespearen näytelmästä näytelmä-analyysin. Mä oon alottanut keskustelun niin useesti tuntemattomien ihmisten kanssa, vain koska mä haluan tarttua jokaiseen tilaisuuteen. Mä liityin cross country joukkueeseen ja ylitin itseni niin monta kertaa niin harkoissa kuin kisoissakin. Mä oon onnistunut luomaan täällä itselleni elämän. Melkon paljon tyhjästä. Ja mä olen siitä aivan järjettömän ylpeä.

While I've been here I've done some thing that I never thought I would be able to do. I have made presentations in front of the english class. Alone. I've read Shakespeare and made play analysis from one of his plays. I've started conversations with strangers so many times, only because I want to take every opportunity to make friends. I joined to Cross Country team and I surprised myself so many times in practice and during races. I have succesfully created a life for myself. Pretty much from nothing. And I'm so freaking proud. 

Eksyinköhän mä vähän asiasta? En tiedä mutta jatketaan. Mitä siis on olla vaihto-oppilas? Se on melko paljon normaalia elämää. Lisämausteena se, että vaihtari tosiaan kokee kaiken monta kertaa vahvemmin. Huonon päivän sattuessa kaikki itkettää ja tuntuu pahalta. Ja seuraavana päivänä sitä jo hymyilee kaikelle. Mukava keskustelu puolitutun kanssa saattaa tehdä sut niin onnelliseks, että se lämmittää sua koko päivän. Ja joskus sitä vaan on yksinkertaisesti onnellinen, että kaikki on hyvin. Mulla on mukava koti, hieno isäntäperhe, kaunis kotikaupunki, ja mä elän täällä mun amerikkalaista elämää. Mä olen onnellinen.

Did I miss the point? I don't know but let's continue. So what it is to be an exchange student? It's pretty much normal life. Extra is that exchange students feels everything much stronger. When you have a bad day everything feels bad and you just want to cry. And the next day you are smiling about everything. Nice conversation with half-familiar people may make you so happy that it feels good all day. And sometimes you are just simply happy. Happy that everyhting is okay. I have nice home, great host family, beautiful hometown, and I'm living my american life. I'm happy.

Huomenna on kiitospäivä. Mun elämän ensimmäinen kiitospäivä. Mulla on niin paljon syitä olla kiitollinen. Mulla on täällä kaikki hyvin. Mä oon onnekas verrattuna osaan vaihto-oppilaista joilla on ollut ongelmia perheen kanssa yms. Mä oon todella onnekas. Mulla on hieno perhe. Koulu sujuu hyvin. Saan pelata jääkiekkoa. Mulla on ystäviä. Oon kiitollinen, että mun perheellä Suomessa on kaikki hyvin. Oon kiitollinen, että kesällä saan palata kotiin. Ja oon kiitollinen, että mulla kuitenkin on vielä 7 kuukautta jäljellä täällä. Oon kiitollinen niin paljosta.

Tomorrow is thanksgivinday. My first thanksgivig. I have so many reasons to be grateful. Everything is okay here. I'm lucky compared to some of the other exchange students who have had problems with their host families etc. I'm really lucky. I have a great host family. School is okay. I can get to play hockey. I have friends. I'm grateful that my family in Finland has everything okay. I'm grateful that I can go home next summer. And I'm grateful that I still have 7 months left here in USA. I'm grateful for so much. 

Kuvat on kaikki mun 18-vuotis synttäreiltä