Lately

Heippahei!

Mun kolmas kuukausi taalla rapakon toisella puolella on jo pyorahtanyt kayntiin. Aika menee ihan hirveen nopeesti! Ei sita pysty ees kasittaa..vastahan ma tanne tulin?! Elama on taalla jatkunu kuitenkin melko samanlaisena kuin se on ollutkin. Vaikka mitaan erikoista ei tapahdu niin koko ajan mennaan kuitenkin parempaan suuntaan. Kielen kanssa ei ole enaa ongelmia oikeestaan ollenkaan. En nyt tietenkaan kaikkea mita haluaisin ni voi sanoa tai en ymmarra ihan jokaista sanaa, vaikka US historyn tai American governmentin tunnilla.

Viime aikoina ma oon ollu tosi kiireinen ja taa viikko tulee olemaan superkiireinen. Suurimmaks osaks kiireisena mut pitaa Cross Country ja jaakiekko. Tanaan myos varmistu etta saan juosta Varsityssa! Paasen siis kisaamaan viela Regionalseihin Traverse Cityyn!

Jaakiekko alkoi siis tassa pari viikkoa sitten. Eka peli meilla on vasta Marraskuun alussa, mutta ollaan nyt alotettu harjottelemaan jo jaalla. Mulla on viela paljon harjottelemista, mutta rakastan sita jo nyt! En malta oottaa, etta pelit alkaa ja paastaan pelaamaan. Meidan eka peli on vieraissa Manistiqueta vastaan. Talla viikolla mulla on siis superpaljon tekemista..Eilen oli eka cross country harkat heti koulun  jalkeen. Sielta paasin viidelta pois..menin kotiin, otin suihkun, söin ja aikalailla sit heti lahin jakisharkkoihin ja sielta tulin kotiin puol 9 aikaan illalla. Sitten iltahommat ja nukkumaan. Tanaan cross country ja sitten meen keilaamaan mun aluevalvojan ja muutaman vaihtarin kanssa. Keskiviikkona taas cross country harkat ja jakisharkat. Ja TORSTAINA!! Torstaina lahetaan Detroitiin kattomaan Red Wings-Penguins! So excited! Perjantaina shoppaillaan vahan Detroitissa ja tullaan takasin..sitten on meidan joukkueen team dinner ja tan jalkeen meen luultavasti keilaamaan..jonkunakonen hyvantekevaisyyskeilausjuttu ilmeisesti. Ja lauantaina on Regionalsit Traverse Cityssa! Siella menee koko paiva. Sunnuntaina katotaan tietysti Lionsien peli..joka on poikkeuksellisesti jo yheksalta aamulla koska ne pelaa Wembleylla. Hostsisko tulee myos sunnuntaina kaymaan joten tehaan varmaan jotain. :)
Ja tottakai just tällä viikolla ku on superkiireistä niin mun täytyy palauttaa miljoona enkun esitelmää, ainetta yms.

Kuten jo sanottu, elämä on täällä jatkunu tavallista rataansa. Sunnuntaina oli Theon (ranskalainen vaihtari) synttärit ja oli ihan superhauskaa. Meillä oli paljon ruokaa, bonfire jne. juteltiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Nauroin varmaan enemmän kun ikinä. Kiitos tästä kuuluu suurimmaks osaks Davidille (ruotsalainen vaihtari) jonka seurassa ei voi olla muuta kun hauskaa. Sunnuntai ilta oli ihan mahtava. Tunsin oloni niin kotoisaks. Kaikki oli ihan täydellistä.

Theo

Siarah, Emily, Jackie, me

Helene<3

Ruotsi&Suomi SWINLAND!

Me & Theo

Viime viikolla oltiin tulossa Cross Country meetistä. Istuin bussissa ja kattelin ikkunasta ulos. Michigan oli muuttunu kauniin syksyseks. Ajattelin kaikkee mitä oon täällä jo kokenu. Kaikkee mitä tuun vielä kokemaan. Ajattelin niitä ihmisiä mun ympärillä. Ja tuntu niin raa'alta, että mun pitää lähteä täältä pois. Tää elämä otetaan multa pois! Enkä oikeesti voi käsittää sitä, että joitain näistä ihmisistä mä en tuu näkemään enää ikinä. Ikinä! Se tuntuu niin lopulliselta. Tuntuu niin hirveeltä, että elämä vaan jatkuu. Tiiättekö? Sitä on vaikee selittää, mutta joka kerta kun ihmiset puhuu ens vuodesta mulla meinaa tulla kyyneleet silmiin. Osa lähtee collegeen, osa jatkaa juoksemista Cross Country joukkueessa. Enkä mä saa enää olla osa sitä. Mä palaan Suomeen. Eikä se oo paha juttu. Älkää käsittäkö väärin. Rakastan Suomea. Haluan palata kotiin kesällä, mutta se vaan tuntuu niin julmalta, että mä en saa enää olla osa tätä elämää täällä. Mä en saa jatkaa juoksemista mun ihanan joukkueen kanssa. Enkä mä tiedä millon mä tuun takasin. Se on kaikkein pahinta. Mä en tiedä millon mä tuun takasin. Ja vaikka mä tuunkin joskus takasin niin se ei oo enää sama. Ihmiset on muuttanu, moni on mennyt collegeen eri paikkakunnalle. Enkä mä enää ikinä saa tätä takasin. Tiiän, että on liian aikasta ajatella tämmöstä. Mulla on silti melkein kahdeksan kuukautta jäljellä. Mutta mä en voi estää itteeni. Mä ajattelen liikaa. Ainakin mä aion nauttia täysillä näistä jäljellä olevista kuukausista. Vaikka välillä on ikävä Suomeen. Välillä sitä kaipaa Suomeen niin paljon, että sydämeen sattuu. Mä rakastan silti olla täällä. Tää on mun toinen koti.

#CROSS COUNTRY

Alotan nyt viimein kirjottamaan tata postausta Cross Countrysta. Kirjotan tata koulussa koulun koneella joten pahoittelen aan ja oon puuttumista. Cross Country on siis juoksemista maastossa. Paatin jo viela Suomessa ollessani, etta aion liittya Cross Country joukkueeseen. Ajattelin sillon, etta se on syksylajien huonoista vaihtoehdoista vahiten paha. Ja halusin ehdottomasti liittya johonkin joukkueeseen, joten tassa sita nyt ollaan.
Liityin siis Cross Country joukkueeseen. Mun liittyessa mukaan muut oli treenannu jo yli kuukauden ja suurin osa on juossu aikasempinakin vuosina. Ja ma taas olin aina vihannut juoksemista.

Ekat treenit oli tappaa mut. Se oli hirveeta. Olin maailman huonoimmassa kunnossa ja olin jo tyylii lammittelyn jalkeen ihan kuollu. Sitten juostiin kaks tuntia stadionin portaita ja olin kaiken lisaks todella typera sina paivana enka ollu syony kunnolla joten harkat oli kertakaikkiaan hirveet. Monet kuitenkin sano mulle, etta kun vaan jatkaa yrittamista ja treenaamista ni se tulee olemaan helpompaa. Ja ne oli oikeessa. Jatkoin harjottelemista. Aloin olemaan parempi. Juoksemaan paremmin. Nautin harkoista ja juoksemisesta.

Ja vaikka kisoissa juostessa tuntuu, etta en tee tata enaa ikina. Etta kuolen ihan nailla nappaimilla niin kun on paassyt maaliin kaikki on taas hyvin. Ja voi olla ylpee siita, miten on tehny. Ainakin useimmissa kisoissa. Kauden alussa en olis koskaan uskonut, etta tuun oikeesti pitamaan juoksemisesta. Mutta ma opin rakastamaan sita. Ma opin rakastamaan juoksemista. Ja nyt harkoissa 12 mailiakin menee helposti.

Perusidea Cross Countryssa on siis se, etta harjotellaan maanantaista perjantaihin joka paiva. Sitten meilla on aina lauantaisin meet (kisa?) Yleensa meilla on myos yks kisa keskella viikkoo, esim. Tiistaina tai Torstaina. Kisoissa juostaan aina 5 kilometria. Joskus Varsity juoksee erikseen (varsity on siis parempi joukkue) ja Junior Varsity erikseen. Ja joskus juostaan kaikki yhdessa. Suurimmaks osaks oon juossu mun kaikki kisat Junior Varsityssa, mutta huomasin jo kolmisen viikkoa sitten, etta oon parempi kun osa Varsityn tytoista ja toivoin, etta myos meijan valmentaja huomais sen. Ja se huomas. Viime kisan juoksin Varsityssa, mika on hyva merkki Regionalseja silmalla pitaen. Nyt tulevana lauantaina tulee siis olemaan meidan joukkueen viimeinen meet koko joukkueella. Taman jalkeen pelkastaan Varsity (7 tyttoa+kaks varajuoksijaa) jatkaa treenaamista viela kaks viikkoa, jotka sisaltaa Regionalsit Traverse Cityssa ja ihan viimeisen juoksukisan Michigan International Speedwaylla. MIS meet on overnight..eli ollaan täällä perjantaista lauantaihin. Toivon niin paljon, että saan juosta Varsityssa! :)

Ja sitten mun joukkueeseen. Rakastan mun joukkuetta! Joskus kun tuntuu, että on liian väsynyt eikä jaksais mennä treeneihin, niin oon aina ilonen, että menin. Mun joukkue on niin ihana. Meillä on aina hauskaa. Kannustetaan toisia. Nauretaan yhessä. Me ollaan joukkue isolla J:llä.

Tänään oli muuten sairaan hauskat treenit. Ehkä mussa on masokistisia piirteitä, mutta rakastin sitä niin paljon. Rakastin jokaista hetkee. Rakastin jopa sitä tuskan tunnetta mun jokaikisessä lihaksessa. Juostiin siis eka lämmittelyks puoltoista mailia läheiselle rannalle. Siellä tehtiin lämmittely loppuun. (onko warmups ees lämmittely suomeks?? Tuo lämmittely kuulostaa niin tyhmältä haha..kuulostaa ihan siltä kun sulla ois kylmä ja lämmittelisit nuotion äärellä tai jotain..okei..eksyin asiasta.) Sen jälkeen meidän valmentajan aviomies alotti pitämään meille treeniä. Tehtiin kolmenlaisia punnerruksia, aina sen tahtiin mitä valmentaja sano up..down..up..down..se oli rankkaa jo, mutta ei siinä vielä kaikki. Aina jos tehtiin jotain väärin meidän piti juosta sprinttejä. Tän jälkeen tehtiin vähän niinkun matoryömintää? Mentiin makaamaan hiekkaan mahalteen kaikki samassa rivissä. Sitten kädet selän taakse niin, että oikee käsi pitää kiinni vasemmasta ranteesta. Sen jälkeen piti ryömiä hiekassa parikytä metriä. Jos joku teki virheen kaikkien täyty taas juosta sprinttejä ja alottaa matoryömintä alusta. Tehtiin se varmaan kymmenen kertaa ennenkun kaikki lopulta pääs maaliin virheettömästi. Ilma oli sateinen ja hiekka oli märkää joten me tultiin tosi tosi hiekkasiks ja likasiks. Hiekkaa oli kaikkialla, suussa, hiuksissa, joka paikassa. Sen jälkeen pidettiin käsiä sillein vaakasuorassa sivuilla..se oli aivan järkyttävän rankkaa..mun käsiin sattu niin paljon! Mutta valmentaja tsemppas meitä koko ajan. Se puski meitä eteenpäin ja hoki meille sen omaa quotea, joka lukee myös meidän joukkuehuppareiden selässä.."if you train your mind the body will follow." Tän jälkeen se kysy aina "Who am I?" Ja koko joukkue karju sen tuskan keskeltä, että "I'm a champion!"
Sitten pelattiin vielä lipunryöstöö. Seniorit ja Juniorit vastaan Freshmenit ja Sophomoret. Ja sen jälkeen Seniorit ja Freshmenit vastaan Juniorit ja Sophomoret. Voitettiin molemmilla kerroilla! :) Se oli niin hauskaa! Ja harkat ei siis yleensä oo tämmöset hahaha..mutta nyt kauden lähetessä loppua tehdään enemmän extempore juttuja. Ainiin! Tehtiin myös senioreiden kanssa..(miten voi olla näin vaikee kirjottaa suomeks? Tuo ei oo ees lause??) Tehtiin siis sellanen juttu, että uskoteltiin muille meijän joukkueen jäsenille, että niillä tulee olemaan lankkuhaaste ja seniorit pitää sillä aikaa pienen meetingin. No,,ne alotti lankkuhaasteensa ja sillä välin me hyökättiin takaapäin ja suihkutettiin niitten päälle sellasta värijuttua. Rakastan mun joukkuetta. Ja tuun kaipaamaan sitä ihan hurjasti!

Kaikki tulevat vaihtarit. Liittykää johonkin urheilujoukkueeseen! Se antaa sulle niin paljon! Vaikka se ei olis ihan sun juttu niin tee se silti. Mäkin tein sen. Ja mä pystyin siihen. Cross Country on ollu mun parhaita kokemuksia täällä ja se opetti mut rakastamaan juoksemista. Se opetti mulle, mitä on oikeesti treenata kovaa. Se on antanu mulle niin paljon.

*Tässä tulisi olla otsikko mutta mun aivot lyö tyhjää*

Hey!

Sain nyt viimein itteni istutettua taas koneen ääreen. Mulla on vaan ollut niin järkyttävä kiire koko ajan, ettei oikeesti oo ollu vaan aikaa istua koneella. Enkä siis oo erityisesti ees tehny mitään. Arki täällä vaan on kiireisempää kun Suomessa. Suurimmaks osaks Cross Countryn takia. Tässäkään postauksessa ei periaatteessa oo mitään ideaa, mutta yritän nyt jotenkuten kertoa mitä mulle kuuluu ja mitä täällä on tapahtunut. :) Vaikee vaan päättää mistä alottais. Ehkä mä vaan pistän kuvia ja kerron niitten avulla tapahtumista.

Tää ranta on ihan meijän talon lähellä. Toisella puolella on Kanada, mutta järvi on niin iso, ettei vastarantaa näy. Ja täällä on aivan järjettömän kaunista! 

Foreigners! Riccardo-Italia, Theo-Ranska, David-Ruotsi, Helene-Saksa, Minä-Suomi haha Laura-Italia

Käytiin Moun Pleasantissa kattomassa CMU:n football peli 

Ranska-Suomi-Ruotsi "aloha-day" Nää tyypit vaan on niin awesome! <3

Helene! Mun parhain, rakkain ystävä! <3

Pep rally oli awesome! Pep rally on siis semmonen tunnelmankohotus juttu ennen homecoming-jalkapallopeliä. Keräännyttiin kaikki saliin ja siellä oli kilpailuja yms, kerrottiin homecoming queen and king ja julistettiin Spirit Trophyn voittaja. Seniorit voitti kuten kuvasta näkee! Whoooo! Pep rally oli yks semmosista asioista joka ei Suomessa toimis ikinä sen takia, että me suomalaiset vaan ollaan erilaisia. Mutta se oli mahtavaa, eikä sitä voi sanoin kuvailla oikeesti, sitä tunnelmaa siellä salissa. Rakastan amerikkalaisia!

Saksa ja Suomi <3 

Siinä muutamia kuvia ajalta mitä oon täällä viettänyt. Oon ollu ihan onneton kuvien ottaja. Kameraa en oo jaksanu ottaa mukaan oikein ikinä ja iphonella sillon tällön on tullut jotain otettua, ja kuten kuvista näkee niin laatu on sitte iphone 4, että ei kovin paljon kehumista. Cross Countrysta mulla on tulossa postaus pian. (toivon, että tuo pian ei oo liian optimistinen)

Tänään käytiin Traverse Cityssä shoppailemassa. Tarvin vaatteita melko desperately, ja teinkin jotain ihan hyviä löytöjä. Ainakin löysin maailman ihanimman talvitakin. Kahen viikon päästä toteutuu mun suuri unelma! Mennään nimittäin kattomaan Detroitin ja Pittsburghin välistä ottelua Detroitiin! Pääsen näkemään mun suosikkijoukkueen livenä! <3 En vieläkään oikein usko, että se tapahtuu haha..(ja mun suosikkijoukkue on siis Pens, Ei Red Wings haha)

JA joulukuussa vähän ennen joulua lähetään Floridaan Disneyworldiin! Superhyper excited! Tää kirjottaminen tuntuu taas niin tökeröltä, ettei mitään rajaa joten mun on parempi lopettaa.

Tiivistettynä. Täällä kaikki hyvin. Mä oon onnellinen! Eilen illalla istuin hot tubissa (palju?) ja kattelin miten tähdet ja kuu loisti taivaalla. Oli vieläkin vähän vaikee uskoo, että mä todella oon täällä. Elämässä tätä elämää mistä mä oon kauan unelmoinut. Eikä se oo mikään hyperjännä elämä, että mulla olis koko ajan jotain hirmuhauskaa tekemistä. Ei. Ennemminkin mulla olis välillä varmasti hauskempaa/mukavampaa Suomessa. Mutta tämä on se elämä mistä mä oon unelmoinut. Mä oon täällä. Elän amerikkalaisessa pikkukaupungissa, mun koko elämä kulkee englanniksi. Kaikki on niin amerikkalaista. Mä oon täällä. Ihan oikeesti. Mä rakastan tätä paikkaa. Ja mä en osaa edes kuvitella miten vaikeeta lähteminen tulee olemaan. Ei sillä, ettenkö mä rakastaisi mun kotia Suomessa. Ei. Mä rakastan myös Suomea. Mä rakastan mun kotia ja kotikaupunkia. Mutta niinkun ne sanoo.."You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place."

Mitä mulle kuuluu?

Sisko huomautti mulle, että mun postauksista ei saa selville mitä mulle kuuluu, joten täältä nyt sitten pesee. Yritän kertoa mitä mulle oikeesti kuuluu. Voisko joku muuten kertoa miks mulle tulee bloginkirjotusfiilis kymmeneltä illalla? Haluisin olla ajoissa nukkumassa..nyyyh. No aamulla sitten taas silmät ristissä raahaudutaan kouluun.

Tosiaan. Mulla menee yleisesti ottaen hyvin. Koulussa menee ihan ok. En nyt mitenkään kauheesti koulusta tykkää, mutta siinä se menee sivussa. Cross country harjotukset vie suuren osan mun ilta-ajasta, mutta se ei mua haittaa. Päinvastoin. Harkoissa on aina mukavaa. Mun harkat alkaa siis kolmelta, eli heti koulun jälkeen ja kestää sen kaks tuntia eli viideltä oon valmis lähtemään kotiin. Cross countrystä mulla on tulossa erillinen postaus joten ei siitä sen enempää.

Kun tuun kotiin harkoista otan suihkun. Sitten meillä on dinner ja saatetaan käydä walmartissa tai jossain muualla, mutta yleensä oon vaan kotona, teen läksyt ja meen illalla nukkumaan ja seuraavana päivänä sama uusiks. Joten mun elämä on täällä aika normalisoitunutta. Viikonloppusin mulla on ollu joka lauantai nyt cross country meet eli siinä menee aika usein mun lauantai. Ollaan kahtena edellisenä lauantaina lähdetty Alpenasta liikkelle 6:30 ja voin sanoo, että tekee tiukkaa herätä 5:50 lauantaiaamuna. Tänä viikonloppuna meillä oli lauantaina meet Gladwinissa, mutta olin sieltä takasin kotona jo neljän aikoihin. Sitten skypettelin kotiin. Tänään eli sunnuntaina käytiin luistelemassa jäähallilla. Mä oon luistellu viimeks viime talvena ja halusin vähän tuntumaa jäähän ennen kun aletaan harjottelemaan jäällä. En muista oonko kertonu siitä mitään, mutta liityin siis tyttöjen jääkiekkojoukkueeseen täällä. Se ei oo high school joukkue vaan ihan oma erillinen joukkue, mutta siellä on kyllä muitakin tyttöjä high schoolista. Tuntuu muuten ihan sairaan tyhmältä kirjottaa suomeks. Tuntuu, että kaikki mun lauseet kuulostaa ihan tyhmiltä. Anyways..hockey joukkue on alkanu treenaamaan jo yhessä ja mä kävinkin yhissä treeneissä niitten kanssa, mutta koska mun cross country season on vielä kesken niin en kaikkiin jääkiekkoharkkoihin mee. Ja jäällä ne alottaa vasta 13 lokakuuta, joten se ei niin paljon haittaakaan, että on oo vielä mukana.

Siellä jäähallilla kuulin kun joku mies sano, jollekin, että tuo tyttö on Suomesta. Se oli tavallaan hassua. En tiiä mistä se ties, että oon Suomesta haha. Luistelun jälkeen tultiin kotiin ja mua väsytti ihan suunnattomasti. Otin torkut ja sen jälkeen tein meille dinnerin! Onnistuin jopa kokkaamaan siitä syötävän makuista haha.

Sitten loppuillan vaan hengailin kotona. Fiilisteltiin vähän disney worldia, jonne ehkä (toivottavasti) mennään Tammikuussa tai Helmikuussa. On vaan muuten aivan järjettömän kallista. Ensin lentää Michiganista Orlandoon ja sitten maksaa hotelli ja liput. Huhhuh..no, saa nyt nähdä mitä tapahtuu, mutta sitä ainakin nyt ollaan suunniteltu.

Nyt maanantaina alkaa homecoming week. Se tarkottaa siis, sitä, että joka päivä pukeudutaan eri teeman mukaisesti. Perjantaina on jalkapallopeli ja lauantaina homecoming tanssiaiset. Maanantaina teemana on cowboy/western teema tai joku tämmönen. Mun hostsisko lainas mulle semmosta paitaa minkä sitten huomenna laitan päälleni. Muut teemat meillä taitaa olla "aloha day" sitten ainakin "color day" eli jokainen luokka pukeutuu oman värin mukaan. Seniorit siis punaiseen. Ja en nyt kuollaksenikaan saa päähän niitä muita teemoja, mutta cowboy teemalla joka tapauksessa aloitetaan.

You guys love running. Don't you?

Sitten vähän pintaa syvemmälle. Mulla menee täällä hyvin. Oon nyt asunut viis viikkoa amerikassa ja tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Välillä sitä kuitenkin huomaa, että jotain puuttuu. Jollain tapaa en oo kokonainen. Huonona päivänä sitä ajattelee, että kunpa sais olla kotona. Kunpa sais olla siellä missä tietää, että sulla on ystäviä jotka rakastaa sua! Ne rakastaa sua, vaikka sä joku päivä olisit mieli maassa, etkä jaksa puhua kenellekään. Ne rakastaa sua, vaikka sä et kulje tekohymy naamalla koko päivää. Ne rakastaa sua tuli sitten mitä tahansa. Sitä mä kaipaan. Mä kaipaan sitä, että mä voin soittaa jollekin, että tehäänkö tänään jotain. Tehäänkö jotain viikonloppuna yms. Mutta en mä ajattele sitä todellakaan koko ajan. Mulla ei ehkä oo täällä vielä mitään hyviä ystäviä paitsi Helene! Saksalainen vaihtari. (Helene if you read this I just told that you're the best haha) Mulla on kyllä kavereita kenen kanssa jutella ja tälleen. Rakastan mun cross country teamia, mutta on vaikeeta, todella vaikeeta löytää ihmisiä jotka on oikeesti saman tyylisiä kun sä. Jonka kanssa oikeesti synkkaa. Onneks mä oon tullu rohkeemmaks kielen kanssa, ja nykyisin puhunkin paljon enemmän mitä tein alkuaikoina. Kyllä se siitä.

Huonoista päivistä puheen ollen. Sitä on vaikea kuvailla miltä tuntuu kun on huono päivä. Meille sanottiin orientaatiossa, että vaihtari kokee asiat miljoona kertaa suurempina kun ne oikeesti on. Esim. että saatat itkee sitä miten hammastahna on loppu. Tää on niin totta. Viime perjantaina mulla oli huono päivä. Illalla kuuntelin suomalaisia joululauluja ja mulle tuli aivan järjettömän kova halu olla kotona. Ajattelin minkälaista Suomessa on nyt. Ajattelin mitä mun rakkaat tekee Suomessa. Itkin mun huoneessa ja aina kun tuli joku kappale, joka muistutti suomesta itkin vielä lisää. Sitten kun sain itkun tyyntymään ja aloin järkätä kamoja valmiiks lauantain miittiin Gladwinissa, huomasin, että mun topstikut oli levinny lattialle. Mä vaan lysähdin polvilleni niitten topstikkujen eteen ja itkin kun pikkulapsi. Jälkeenpäin ajateltuna se vaan naurattaa, mutta huonona päivänä kaikki sitten on tosiaankin huonoa. Kun menin sillon perjantai iltana nukkumaan ajattelin viimesenä, että mä pystyn tähän. Huomenna mä herään ja mä teen siitä päivästä hyvän. Mä en anna yhden huonon päivän lannistaa mua. Ja niin mä tein. Lauantai oli taas hyvä päivä. On ne vaan ihmeellisiä ne vaihtarin mielialat.

Mutta kaikenkaikkiaan menee siis hyvin. Uskon lujasti siihen, että tuun vielä saamaan hyviä ystäviä myös amerikkalaisista. Kaikki on täällä mulla hyvin. Voin sanoo jo nyt, että Alpena on mulle kuin toinen koti ja tulee aina sitä olemaankin. Oon ollu täällä vasta vähän päälle kuukauden ja pari päivää sitten kun olin huoneessa ja kiinnitin sitten huomioo mun Cross Country teamin huppariin niin sain melkein kyyneleet silmiini kun ajattelin kuinka paljon mä tuun kaipaamaan tätä. Mä en ymmärrä ehkä tämän vuoden merkitystä mun elämässä vielä ihan kokonaan, mutta mä tiedän, että tää vuosi tulee aina olemaan osa mua. Mun sydän on ihan kokonaan sinivalkoinen, mutta siellä sisällä asuu pieni amerikkalainen. Ja se amerikkalainen tulee kaipaamaan tätä kaikkea niin, että sen ajatteleminen sattuu jo nyt. Mutta mulla on silti kahdeksan kuukautta ja kolme viikkoa. Kahdeksan kuukautta ja kolme viikkoa aikaa nauttia tästä kaikesta. Ja mä aion tehdä sen. Mä aion elää tätä amerikkalaista elämää ja nauttia jokaisesta hetkestä. Ja mikä on jo melkein muodostunut mun motoksi niin mä aion tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän kuin vaan mahdollista. Mä oon onnellinen täällä.

Suomen ja USA:n eroja

Suomi ja USA on molemmat länsimaisia maita ja mitään järisyttäviä eroja mä en oo täällä ollessani huomannut, mutta kyllä niitä erojakin löytyy. Tässä muutamia mitä tulee mieleen, :)

Osa asioista saattaa olla erilailla eri osavaltioissa tai eri kouluissa, mutta tässä siis mun kokemuksia.

KOULU

-koulu alkaa joka aamu samaan aikaan. Täällä se taitaa olla 7:34

-"Välkät" kestää sen neljä minuuttia ja siinä ajassa ehit vaihtaa luokkaa, hyvällä tuurilla kerkeet jopa käydä vessassa.

-kouluruokailu maksaa, mä otan yleensä omat eväät mukaan

-opettajia teititellään (mr. mrs. ms.)
opettamistyyli on täällä erilainen mitä Suomessa. Sitä on hankala kuvaill mutta se on erilainen jokatapauksessa.

-Opettajat on enemmän kaverillisia kun Suomessa.

-Koulukirjat painaa aivan tajuttomasti, mutta suurinta osaa kirjoja säilytetään koulussa.

-kaikilla on oma lokero, se on tajuttoman kapea ja se lukkosysteemi oli aluks ihan älytön, eikä siinä tuntunu olevan mitään logiikkaa.

-pukukoodit! Mun koulussa ei oo mitään kovin tiukkaa pukukoodia, mutta esim. minishortseja ei saa käyttää, rintsikat ei saa näkyä, ei edes olkaimet, eikä kaula-aukko saa olla paidassa liian avoin.

-täällä on myös ihan hirveesti pareja koulussa jotka seurustelee. Siis ihan oikeesti paljon!

-säännöt koulussa yleisestikin. Esim. pari päivää sitten kuulutettiin aamulla sääntöjä seurusteleville pareille. Että mitä saa tehä koulussa ja mitä ei.

-jos haluaa käydä kesken tunnin vessassa täytyy pyytää "Hall Pass"

-jos on poissa koulusta niin vanhempien täytyy ilmottaa siitä koululle

-aktiviteetit koulun jälkeen! Koulun jälkeen alkaa aktiviteetit eli urheilujoukkueessa tai joku club tms.

Taylor <3

YLEISET

-täällä on erilaiset rekat hahah..niissä on semmonen terävä nokka

-melkein kaikissa taloissa on kokolattiamatot

-sisällä ollaan kengät jalassa

-vessassa se nappi mistä vessanpönttö vedetään on siellä sivussa

-suiku on ammeessa, tai siis kun käy suihkussa ni pitää seisoo siinä ammeessa

-vessan ovissa on myös erilaiset lukot mitä suomessa..monissa ovissa on semmonen mitä vaan painetaan niin ovi menee lukkoon.

-kaupassa pakkauskoot on valtavia

-kaikenväriset pyykit pestään samassa,,niinku et valkosia pyykkejä ei pestä erikseen

-kaikki myös laitetaan kuivausrumpuun..Suomessa en esim. ikinä laittanu farkkuja kuivausrumpuun

-pukeutuminen on erilaista..moni käyttää pillifarkkujakin, mutta monella on leveälahkeiset farkut.
+täällä pukeudutaan paljon Michigan aiheisiin vaatteisiin ja koulun vaatteisiin jne. (Rakastan sitä! Suomessa en tyyliin ikinä käyttänyt huppareita mutta täällä mulla on niitä enemmän kun Suomessa ikinä. Ja kaikki on tyylii jtn. Michigan aiheisia tai AHS-paitoja.)

-small talk

Tässä nyt muutamia eroja, en oo niitä kirjottanu mitenkään ylös joten varmasti mulla tulee vielä enemmänkin niitä mieleen tän postauksen jälkeen haha.

School and cross country

Hello!

Täällä taas. Nyt on takana jo ensimmäinen viikko koulusta. Koulu on todella erilaista mitä Suomessa. Sitä on aikasemmatkin vaihtarit sanonu, mutta high school on vähän niinkun ylä-aste Suomessa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Liityin myös cross country teamiin ja treenit on aivan hullun rankkoja. Oon nyt ollu treeneissä viikon mukana ja tulin kuulemma kaikista rankimmalla viikolla mukaan. Muut on siis juossu jo kuukauden verran. Ollaan mm. juostu stadionin portaita ylös ja alas, tehty spurtteja (viis minuuttia juoksua, minuutti lepoa, viis minuuttia juoksua, minuutti lepoa jne.), sekä toissapäivänä juoksin kuus mailia. Huhhuh. Eilen otettiin rennommin ja juostiin vaan kaks mailia, koska tänään oli ekat kisat!

Go GREEN!

Lähettiin siis aamulla kahdeksan aikaan kohti Midlandia. Siellä meidän piti juosta viiden kilsan mittanen rata. Mä en siis oo ikinä tykänny juoksemisesta, enkä sitä sen takia hirveesti oo tehnykään. Välillä juokseminen oli helppoa ja mukavaa ja yleisön kannustuksesta sai aina voimaa, mutta välillä mun teki niin paljon mieli vaan kävellä! En kuitenkaan kävellyt ja oon ylpeä siitä. Selvisin koko viis kilsaa elossa maaliin asti haha.

Sitten vähän koulusta. Koulu alkaa joka päivä kello 7:35 ja mulla on joka päivä samanlainen lukkari.
Päivä alkaa siis vähän niinkuin liikantunnilla eli lifetime sports.
Ekat kaks päivää me ei tehty täällä mitään. Me vaan istuttiin ja hengattiin. Sitten kaks viimestä kertaa ollaan nyt pelattu sellasta peliä kun Kickball. Liikkakin on täällä erilaista kun Suomessa.

Liikan tunnin jälkeen mulla on US Government. Oon ollu siellä vasta kaks kertaa, koska mulla oli siinä eka Marketing, mutta vaihoin sen sitten pois. US Government ei ainakaan tähän mennessä oo ollu mitenkään vaikeeta, eikä meille kai tuu hirveesti läksyä koska me esim. säilytetään kirjaa aina koulussa. Se kirja onkin ihan valtava niin oon kyllä kiitollinen, että se pysyy koulussa haha. Meillä oli kyllä tästä Pre-test viime kerralla ja meillä ei ollu kovin paljon aikaa tehä sitä testiä, sit siinä oli aika paljon vaikeita sanoja, joten en ymmärtäny ees niitä kaikkia kysymyksiä, joten heitin vaan arvalla jotain haha..Sama homma muuten historian Pre-testin kanssa. Ja sit jos ymmärsin kysymyksen niin se oli joku "kuka on osavaltiomme senaattori?" Joten voitte varmaan arvata etten tienny vastausta.

US Governmentin jälkeen mulla on Englantia. Mulla on tosi mukava opettaja ja tähän mennessä ainekaan ei oo ollut kovin vaikee. Aletaan kyllä kohta lukee Shakespearea, että voi olla, että sillon alkaa tulemaan ongelmia. No,,sen näkee sitten. Oon myös tällä tunnilla Freshmenien ja Sophomorejen kanssa, joten ei nyt ihan ideaali tunti. Juttelin tästä aineesta saksalaisen vaihtarin Helenen kanssa ja puhuttiin siitä, että englanninkielisille tää on aivan naurettavan helppo aine. Meijän pitää tyyliin kirjottaa aina joku aine elämän parhaasta päivästä tai jostain unelmasta yms. Kyllä se englanniksikin menee, mutta kun aika on rajallinen eikä tiedä kaikkia sanoja mitä haluis käyttää niin se on turhauttavaa. Suomessa olin ysin oppilas äikässä ja tykkään kaikkien aineiden kirjottamisesta ja kirjottamisesta muutenkin, mutta mua ärsyttää se, että koska mun pitää kirjottaa ne aineet englanniksi niistä tulee huonoja. No..sekin paranee ajan kanssa. Ainakin toivottavasti.

Kesken enkun tunnin mulla on Lunch, joka kestää kai puol tuntia. Sen jälkeen palataan taas takasin enkun tunnille.

Neljäs tunti on Espanjaa. Tykkään meidän opettajasta. Sen mummo on muistaakseni suomalainen ja se puhuu muutaman sanan suomee, kuten aapinen, tupa ja paha poika. Espanjan opiskelu on todella, todella erilaista täällä mitä se oli Suomessa. Täällä se on vähän turhauttavaa ja ei tunnu oikeastaan edes opiskelulta. Suurimman osan ajasta opettaja vaan sanoo meille sanan englanniksi, sitten se sanoo sen espanjaks ja meidän pitää aina osoittaa sitä asiaa, minkä se sanoo. Esim hand on mano..sitten se aina lisää niitä sanoja pikkuhiljaa ja sanoo niitä englanniksi ja me aina osoitetaan sitä asiaa minkä se on sanonu. Me ei olla käyty kielioppia vielä yhtään, mutta ei se mua hirveesti haittaa. En mä odottanutkaan oppivani hirveesti puhumaan espanjaa kun otin tän kurssin. Oon vaan ilonen niin kauan kun opiskelu on helppoa. Btw..näitten espanjan lausuminen on ihan naurettavaa..meinaan aina alkaa nauramaan kun ne sanoo jotain. Enkä tarkota sitä mitenkään pahalla..se on vaan hassua. Ja viime tunnilla yks poika oli sillee, et se ei tiiä kuinka kirjotetaan teacher..mulla oli naurussa pidättelemistä.

Espanjan jälkeen tulee mun viimenen tunti eli US History. Tykkään siitä ihan tähän mennessä, enkä vähiten sen takia, että meijän opettaja näyttää ihan Sidney Crosbylta. hahahaha..Toisaalta tää aine on hankala, koska vaikka mulla Suomessa on ollu hissaa ja paljon ja rakastan historiaa..niin ei me nyt mitenkään kovin tarkasti olla käyty asioita mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut kuten sisällissota ja Klu Klux Klan yms. Toisaalta tää on mulle myös hyödyllinen kurssi, koska kun palaan Suomeen kirjotan historian keväällä, joten tää voi olla mulle hyödyllinen kirjotuksia ajatellen. :)

Koulu loppuu jotain  2:34pm ja sen jälkeen mulla alkaa Cross Country harkat kolmelta. Ne kestää useimmiten kaks tuntia, eli viideltä pääsen lähtemään kotiin. Sen jälkeen oon yleensä tosi väsynyt ja istun vaan sohvalla tai makoilen sängyllä. :)

Laitan tähän loppuun vielä joitakin kuvia. Oon ollu kuvien ottamisen kanssa ihan onneton. En oo ees koskenu mun kameraan sen päivän jälkeen kun tulin tänne. En vaan jaksa raahata sitä mukana joka paikkaan. Anteeksipyyntöni siitä.

Mä oon täällä nyt onnellinen. Eka viikko koulusta on takana. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja koulukin on ihan ok. Tottakai kaipaan välillä kotia ja Suomalaisia asioita ja ennen kaikkea perhettä ja ystäviä, mutta mulla ei oo ollut mitään musertavaa ikävää. Tää on mukava pieni kaupunki ja ihan tosi kaunis. Ihmiset on kivoja ja tuun hyvin toimeen mun isäntäperheen kanssa, Ja eläinten haha..oon jo oppinut kaikkien eläinten nimetkin.

See you!
I love you!
xxx Anniina