Mitä mulle kuuluu?

Sisko huomautti mulle, että mun postauksista ei saa selville mitä mulle kuuluu, joten täältä nyt sitten pesee. Yritän kertoa mitä mulle oikeesti kuuluu. Voisko joku muuten kertoa miks mulle tulee bloginkirjotusfiilis kymmeneltä illalla? Haluisin olla ajoissa nukkumassa..nyyyh. No aamulla sitten taas silmät ristissä raahaudutaan kouluun.

Tosiaan. Mulla menee yleisesti ottaen hyvin. Koulussa menee ihan ok. En nyt mitenkään kauheesti koulusta tykkää, mutta siinä se menee sivussa. Cross country harjotukset vie suuren osan mun ilta-ajasta, mutta se ei mua haittaa. Päinvastoin. Harkoissa on aina mukavaa. Mun harkat alkaa siis kolmelta, eli heti koulun jälkeen ja kestää sen kaks tuntia eli viideltä oon valmis lähtemään kotiin. Cross countrystä mulla on tulossa erillinen postaus joten ei siitä sen enempää.

Kun tuun kotiin harkoista otan suihkun. Sitten meillä on dinner ja saatetaan käydä walmartissa tai jossain muualla, mutta yleensä oon vaan kotona, teen läksyt ja meen illalla nukkumaan ja seuraavana päivänä sama uusiks. Joten mun elämä on täällä aika normalisoitunutta. Viikonloppusin mulla on ollu joka lauantai nyt cross country meet eli siinä menee aika usein mun lauantai. Ollaan kahtena edellisenä lauantaina lähdetty Alpenasta liikkelle 6:30 ja voin sanoo, että tekee tiukkaa herätä 5:50 lauantaiaamuna. Tänä viikonloppuna meillä oli lauantaina meet Gladwinissa, mutta olin sieltä takasin kotona jo neljän aikoihin. Sitten skypettelin kotiin. Tänään eli sunnuntaina käytiin luistelemassa jäähallilla. Mä oon luistellu viimeks viime talvena ja halusin vähän tuntumaa jäähän ennen kun aletaan harjottelemaan jäällä. En muista oonko kertonu siitä mitään, mutta liityin siis tyttöjen jääkiekkojoukkueeseen täällä. Se ei oo high school joukkue vaan ihan oma erillinen joukkue, mutta siellä on kyllä muitakin tyttöjä high schoolista. Tuntuu muuten ihan sairaan tyhmältä kirjottaa suomeks. Tuntuu, että kaikki mun lauseet kuulostaa ihan tyhmiltä. Anyways..hockey joukkue on alkanu treenaamaan jo yhessä ja mä kävinkin yhissä treeneissä niitten kanssa, mutta koska mun cross country season on vielä kesken niin en kaikkiin jääkiekkoharkkoihin mee. Ja jäällä ne alottaa vasta 13 lokakuuta, joten se ei niin paljon haittaakaan, että on oo vielä mukana.

Siellä jäähallilla kuulin kun joku mies sano, jollekin, että tuo tyttö on Suomesta. Se oli tavallaan hassua. En tiiä mistä se ties, että oon Suomesta haha. Luistelun jälkeen tultiin kotiin ja mua väsytti ihan suunnattomasti. Otin torkut ja sen jälkeen tein meille dinnerin! Onnistuin jopa kokkaamaan siitä syötävän makuista haha.

Sitten loppuillan vaan hengailin kotona. Fiilisteltiin vähän disney worldia, jonne ehkä (toivottavasti) mennään Tammikuussa tai Helmikuussa. On vaan muuten aivan järjettömän kallista. Ensin lentää Michiganista Orlandoon ja sitten maksaa hotelli ja liput. Huhhuh..no, saa nyt nähdä mitä tapahtuu, mutta sitä ainakin nyt ollaan suunniteltu.

Nyt maanantaina alkaa homecoming week. Se tarkottaa siis, sitä, että joka päivä pukeudutaan eri teeman mukaisesti. Perjantaina on jalkapallopeli ja lauantaina homecoming tanssiaiset. Maanantaina teemana on cowboy/western teema tai joku tämmönen. Mun hostsisko lainas mulle semmosta paitaa minkä sitten huomenna laitan päälleni. Muut teemat meillä taitaa olla "aloha day" sitten ainakin "color day" eli jokainen luokka pukeutuu oman värin mukaan. Seniorit siis punaiseen. Ja en nyt kuollaksenikaan saa päähän niitä muita teemoja, mutta cowboy teemalla joka tapauksessa aloitetaan.

You guys love running. Don't you?

Sitten vähän pintaa syvemmälle. Mulla menee täällä hyvin. Oon nyt asunut viis viikkoa amerikassa ja tää paikka tuntuu jo ihan kodilta. Välillä sitä kuitenkin huomaa, että jotain puuttuu. Jollain tapaa en oo kokonainen. Huonona päivänä sitä ajattelee, että kunpa sais olla kotona. Kunpa sais olla siellä missä tietää, että sulla on ystäviä jotka rakastaa sua! Ne rakastaa sua, vaikka sä joku päivä olisit mieli maassa, etkä jaksa puhua kenellekään. Ne rakastaa sua, vaikka sä et kulje tekohymy naamalla koko päivää. Ne rakastaa sua tuli sitten mitä tahansa. Sitä mä kaipaan. Mä kaipaan sitä, että mä voin soittaa jollekin, että tehäänkö tänään jotain. Tehäänkö jotain viikonloppuna yms. Mutta en mä ajattele sitä todellakaan koko ajan. Mulla ei ehkä oo täällä vielä mitään hyviä ystäviä paitsi Helene! Saksalainen vaihtari. (Helene if you read this I just told that you're the best haha) Mulla on kyllä kavereita kenen kanssa jutella ja tälleen. Rakastan mun cross country teamia, mutta on vaikeeta, todella vaikeeta löytää ihmisiä jotka on oikeesti saman tyylisiä kun sä. Jonka kanssa oikeesti synkkaa. Onneks mä oon tullu rohkeemmaks kielen kanssa, ja nykyisin puhunkin paljon enemmän mitä tein alkuaikoina. Kyllä se siitä.

Huonoista päivistä puheen ollen. Sitä on vaikea kuvailla miltä tuntuu kun on huono päivä. Meille sanottiin orientaatiossa, että vaihtari kokee asiat miljoona kertaa suurempina kun ne oikeesti on. Esim. että saatat itkee sitä miten hammastahna on loppu. Tää on niin totta. Viime perjantaina mulla oli huono päivä. Illalla kuuntelin suomalaisia joululauluja ja mulle tuli aivan järjettömän kova halu olla kotona. Ajattelin minkälaista Suomessa on nyt. Ajattelin mitä mun rakkaat tekee Suomessa. Itkin mun huoneessa ja aina kun tuli joku kappale, joka muistutti suomesta itkin vielä lisää. Sitten kun sain itkun tyyntymään ja aloin järkätä kamoja valmiiks lauantain miittiin Gladwinissa, huomasin, että mun topstikut oli levinny lattialle. Mä vaan lysähdin polvilleni niitten topstikkujen eteen ja itkin kun pikkulapsi. Jälkeenpäin ajateltuna se vaan naurattaa, mutta huonona päivänä kaikki sitten on tosiaankin huonoa. Kun menin sillon perjantai iltana nukkumaan ajattelin viimesenä, että mä pystyn tähän. Huomenna mä herään ja mä teen siitä päivästä hyvän. Mä en anna yhden huonon päivän lannistaa mua. Ja niin mä tein. Lauantai oli taas hyvä päivä. On ne vaan ihmeellisiä ne vaihtarin mielialat.

Mutta kaikenkaikkiaan menee siis hyvin. Uskon lujasti siihen, että tuun vielä saamaan hyviä ystäviä myös amerikkalaisista. Kaikki on täällä mulla hyvin. Voin sanoo jo nyt, että Alpena on mulle kuin toinen koti ja tulee aina sitä olemaankin. Oon ollu täällä vasta vähän päälle kuukauden ja pari päivää sitten kun olin huoneessa ja kiinnitin sitten huomioo mun Cross Country teamin huppariin niin sain melkein kyyneleet silmiini kun ajattelin kuinka paljon mä tuun kaipaamaan tätä. Mä en ymmärrä ehkä tämän vuoden merkitystä mun elämässä vielä ihan kokonaan, mutta mä tiedän, että tää vuosi tulee aina olemaan osa mua. Mun sydän on ihan kokonaan sinivalkoinen, mutta siellä sisällä asuu pieni amerikkalainen. Ja se amerikkalainen tulee kaipaamaan tätä kaikkea niin, että sen ajatteleminen sattuu jo nyt. Mutta mulla on silti kahdeksan kuukautta ja kolme viikkoa. Kahdeksan kuukautta ja kolme viikkoa aikaa nauttia tästä kaikesta. Ja mä aion tehdä sen. Mä aion elää tätä amerikkalaista elämää ja nauttia jokaisesta hetkestä. Ja mikä on jo melkein muodostunut mun motoksi niin mä aion tehdä jokaisesta päivästä niin hyvän kuin vaan mahdollista. Mä oon onnellinen täällä.

Suomen ja USA:n eroja

Suomi ja USA on molemmat länsimaisia maita ja mitään järisyttäviä eroja mä en oo täällä ollessani huomannut, mutta kyllä niitä erojakin löytyy. Tässä muutamia mitä tulee mieleen, :)

Osa asioista saattaa olla erilailla eri osavaltioissa tai eri kouluissa, mutta tässä siis mun kokemuksia.

KOULU

-koulu alkaa joka aamu samaan aikaan. Täällä se taitaa olla 7:34

-"Välkät" kestää sen neljä minuuttia ja siinä ajassa ehit vaihtaa luokkaa, hyvällä tuurilla kerkeet jopa käydä vessassa.

-kouluruokailu maksaa, mä otan yleensä omat eväät mukaan

-opettajia teititellään (mr. mrs. ms.)
opettamistyyli on täällä erilainen mitä Suomessa. Sitä on hankala kuvaill mutta se on erilainen jokatapauksessa.

-Opettajat on enemmän kaverillisia kun Suomessa.

-Koulukirjat painaa aivan tajuttomasti, mutta suurinta osaa kirjoja säilytetään koulussa.

-kaikilla on oma lokero, se on tajuttoman kapea ja se lukkosysteemi oli aluks ihan älytön, eikä siinä tuntunu olevan mitään logiikkaa.

-pukukoodit! Mun koulussa ei oo mitään kovin tiukkaa pukukoodia, mutta esim. minishortseja ei saa käyttää, rintsikat ei saa näkyä, ei edes olkaimet, eikä kaula-aukko saa olla paidassa liian avoin.

-täällä on myös ihan hirveesti pareja koulussa jotka seurustelee. Siis ihan oikeesti paljon!

-säännöt koulussa yleisestikin. Esim. pari päivää sitten kuulutettiin aamulla sääntöjä seurusteleville pareille. Että mitä saa tehä koulussa ja mitä ei.

-jos haluaa käydä kesken tunnin vessassa täytyy pyytää "Hall Pass"

-jos on poissa koulusta niin vanhempien täytyy ilmottaa siitä koululle

-aktiviteetit koulun jälkeen! Koulun jälkeen alkaa aktiviteetit eli urheilujoukkueessa tai joku club tms.

Taylor <3

YLEISET

-täällä on erilaiset rekat hahah..niissä on semmonen terävä nokka

-melkein kaikissa taloissa on kokolattiamatot

-sisällä ollaan kengät jalassa

-vessassa se nappi mistä vessanpönttö vedetään on siellä sivussa

-suiku on ammeessa, tai siis kun käy suihkussa ni pitää seisoo siinä ammeessa

-vessan ovissa on myös erilaiset lukot mitä suomessa..monissa ovissa on semmonen mitä vaan painetaan niin ovi menee lukkoon.

-kaupassa pakkauskoot on valtavia

-kaikenväriset pyykit pestään samassa,,niinku et valkosia pyykkejä ei pestä erikseen

-kaikki myös laitetaan kuivausrumpuun..Suomessa en esim. ikinä laittanu farkkuja kuivausrumpuun

-pukeutuminen on erilaista..moni käyttää pillifarkkujakin, mutta monella on leveälahkeiset farkut.
+täällä pukeudutaan paljon Michigan aiheisiin vaatteisiin ja koulun vaatteisiin jne. (Rakastan sitä! Suomessa en tyyliin ikinä käyttänyt huppareita mutta täällä mulla on niitä enemmän kun Suomessa ikinä. Ja kaikki on tyylii jtn. Michigan aiheisia tai AHS-paitoja.)

-small talk

Tässä nyt muutamia eroja, en oo niitä kirjottanu mitenkään ylös joten varmasti mulla tulee vielä enemmänkin niitä mieleen tän postauksen jälkeen haha.

School and cross country

Hello!

Täällä taas. Nyt on takana jo ensimmäinen viikko koulusta. Koulu on todella erilaista mitä Suomessa. Sitä on aikasemmatkin vaihtarit sanonu, mutta high school on vähän niinkun ylä-aste Suomessa. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin. Liityin myös cross country teamiin ja treenit on aivan hullun rankkoja. Oon nyt ollu treeneissä viikon mukana ja tulin kuulemma kaikista rankimmalla viikolla mukaan. Muut on siis juossu jo kuukauden verran. Ollaan mm. juostu stadionin portaita ylös ja alas, tehty spurtteja (viis minuuttia juoksua, minuutti lepoa, viis minuuttia juoksua, minuutti lepoa jne.), sekä toissapäivänä juoksin kuus mailia. Huhhuh. Eilen otettiin rennommin ja juostiin vaan kaks mailia, koska tänään oli ekat kisat!

Go GREEN!

Lähettiin siis aamulla kahdeksan aikaan kohti Midlandia. Siellä meidän piti juosta viiden kilsan mittanen rata. Mä en siis oo ikinä tykänny juoksemisesta, enkä sitä sen takia hirveesti oo tehnykään. Välillä juokseminen oli helppoa ja mukavaa ja yleisön kannustuksesta sai aina voimaa, mutta välillä mun teki niin paljon mieli vaan kävellä! En kuitenkaan kävellyt ja oon ylpeä siitä. Selvisin koko viis kilsaa elossa maaliin asti haha.

Sitten vähän koulusta. Koulu alkaa joka päivä kello 7:35 ja mulla on joka päivä samanlainen lukkari.
Päivä alkaa siis vähän niinkuin liikantunnilla eli lifetime sports.
Ekat kaks päivää me ei tehty täällä mitään. Me vaan istuttiin ja hengattiin. Sitten kaks viimestä kertaa ollaan nyt pelattu sellasta peliä kun Kickball. Liikkakin on täällä erilaista kun Suomessa.

Liikan tunnin jälkeen mulla on US Government. Oon ollu siellä vasta kaks kertaa, koska mulla oli siinä eka Marketing, mutta vaihoin sen sitten pois. US Government ei ainakaan tähän mennessä oo ollu mitenkään vaikeeta, eikä meille kai tuu hirveesti läksyä koska me esim. säilytetään kirjaa aina koulussa. Se kirja onkin ihan valtava niin oon kyllä kiitollinen, että se pysyy koulussa haha. Meillä oli kyllä tästä Pre-test viime kerralla ja meillä ei ollu kovin paljon aikaa tehä sitä testiä, sit siinä oli aika paljon vaikeita sanoja, joten en ymmärtäny ees niitä kaikkia kysymyksiä, joten heitin vaan arvalla jotain haha..Sama homma muuten historian Pre-testin kanssa. Ja sit jos ymmärsin kysymyksen niin se oli joku "kuka on osavaltiomme senaattori?" Joten voitte varmaan arvata etten tienny vastausta.

US Governmentin jälkeen mulla on Englantia. Mulla on tosi mukava opettaja ja tähän mennessä ainekaan ei oo ollut kovin vaikee. Aletaan kyllä kohta lukee Shakespearea, että voi olla, että sillon alkaa tulemaan ongelmia. No,,sen näkee sitten. Oon myös tällä tunnilla Freshmenien ja Sophomorejen kanssa, joten ei nyt ihan ideaali tunti. Juttelin tästä aineesta saksalaisen vaihtarin Helenen kanssa ja puhuttiin siitä, että englanninkielisille tää on aivan naurettavan helppo aine. Meijän pitää tyyliin kirjottaa aina joku aine elämän parhaasta päivästä tai jostain unelmasta yms. Kyllä se englanniksikin menee, mutta kun aika on rajallinen eikä tiedä kaikkia sanoja mitä haluis käyttää niin se on turhauttavaa. Suomessa olin ysin oppilas äikässä ja tykkään kaikkien aineiden kirjottamisesta ja kirjottamisesta muutenkin, mutta mua ärsyttää se, että koska mun pitää kirjottaa ne aineet englanniksi niistä tulee huonoja. No..sekin paranee ajan kanssa. Ainakin toivottavasti.

Kesken enkun tunnin mulla on Lunch, joka kestää kai puol tuntia. Sen jälkeen palataan taas takasin enkun tunnille.

Neljäs tunti on Espanjaa. Tykkään meidän opettajasta. Sen mummo on muistaakseni suomalainen ja se puhuu muutaman sanan suomee, kuten aapinen, tupa ja paha poika. Espanjan opiskelu on todella, todella erilaista täällä mitä se oli Suomessa. Täällä se on vähän turhauttavaa ja ei tunnu oikeastaan edes opiskelulta. Suurimman osan ajasta opettaja vaan sanoo meille sanan englanniksi, sitten se sanoo sen espanjaks ja meidän pitää aina osoittaa sitä asiaa, minkä se sanoo. Esim hand on mano..sitten se aina lisää niitä sanoja pikkuhiljaa ja sanoo niitä englanniksi ja me aina osoitetaan sitä asiaa minkä se on sanonu. Me ei olla käyty kielioppia vielä yhtään, mutta ei se mua hirveesti haittaa. En mä odottanutkaan oppivani hirveesti puhumaan espanjaa kun otin tän kurssin. Oon vaan ilonen niin kauan kun opiskelu on helppoa. Btw..näitten espanjan lausuminen on ihan naurettavaa..meinaan aina alkaa nauramaan kun ne sanoo jotain. Enkä tarkota sitä mitenkään pahalla..se on vaan hassua. Ja viime tunnilla yks poika oli sillee, et se ei tiiä kuinka kirjotetaan teacher..mulla oli naurussa pidättelemistä.

Espanjan jälkeen tulee mun viimenen tunti eli US History. Tykkään siitä ihan tähän mennessä, enkä vähiten sen takia, että meijän opettaja näyttää ihan Sidney Crosbylta. hahahaha..Toisaalta tää aine on hankala, koska vaikka mulla Suomessa on ollu hissaa ja paljon ja rakastan historiaa..niin ei me nyt mitenkään kovin tarkasti olla käyty asioita mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut kuten sisällissota ja Klu Klux Klan yms. Toisaalta tää on mulle myös hyödyllinen kurssi, koska kun palaan Suomeen kirjotan historian keväällä, joten tää voi olla mulle hyödyllinen kirjotuksia ajatellen. :)

Koulu loppuu jotain  2:34pm ja sen jälkeen mulla alkaa Cross Country harkat kolmelta. Ne kestää useimmiten kaks tuntia, eli viideltä pääsen lähtemään kotiin. Sen jälkeen oon yleensä tosi väsynyt ja istun vaan sohvalla tai makoilen sängyllä. :)

Laitan tähän loppuun vielä joitakin kuvia. Oon ollu kuvien ottamisen kanssa ihan onneton. En oo ees koskenu mun kameraan sen päivän jälkeen kun tulin tänne. En vaan jaksa raahata sitä mukana joka paikkaan. Anteeksipyyntöni siitä.

Mä oon täällä nyt onnellinen. Eka viikko koulusta on takana. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja koulukin on ihan ok. Tottakai kaipaan välillä kotia ja Suomalaisia asioita ja ennen kaikkea perhettä ja ystäviä, mutta mulla ei oo ollut mitään musertavaa ikävää. Tää on mukava pieni kaupunki ja ihan tosi kaunis. Ihmiset on kivoja ja tuun hyvin toimeen mun isäntäperheen kanssa, Ja eläinten haha..oon jo oppinut kaikkien eläinten nimetkin.

See you!
I love you!
xxx Anniina

You were given this life beause you are strong enough to live it

Yli viikko jo takana täällä maailman toisella puolella. Mainitsin jo edellisessä postauksessa, että Soft Landing Camp oli ihana ja aina välillä mulla iskee semmonen ikävä, että haluan takasin sinne. Se on kuitenkin nyt taaksejäänyttä elämää ja jää aina mun muistoihin yhtenä mun tähänastisen elämäni hienoimpana kokemuksena. 

Perheessä mä olen viettänyt nyt neljä päivää ja jokaisena päivänä on oikeestaan ollut jotain tekemistä. Ollaan mm. käyty koululla ja tein muutaman muutoksen mun lukkariin. Ekassa trimesterissä opiskelen Espanjaa, Englantia, Marketing, US History, lifetime sports ja vielä joku yks jota en ikinä muista. Toissapäivänä vierailtiin hostisän veljen ja tämän vaimon luona. Molemmat oli tosi ihania ihmisiä. Ne asu aivan mielettömän kauniin järven rannalla jossa oli ihan kristallinkirkasta vettä! Käytiin ajamassa vesiskoottereilla ja se oli niin siistiä!! Siellä sato samalla vettä ja vesi piiskas vasten kavoja kun ajo joten välillä oli hankala nähdä, mutta se oli sairaan siistiä! 

Eilen lähettiin heti aamusta ajamaan Detroitiin. Mun hostsiskon suosikkibändi esiinty siellä joten hostisä ja hostsisko meni kattoon sitä. Ennen tätä me shoppailtiin Michiganin suurimmassa outlet mallissa ja se oli ISO. Ja melkein kaikki oli alennuksessa joten voitte kuvitella sen kiillon mun silmissä. 

Shoppailun jälkeen mentiin sitten hotellille, joka sekin oli hieno. Skypetin perheen kanssa ja oli ihana nähdä niitä ja kertoo kuulumisia ja kuulla niitten ääntä. Sitten meninkin käymään salilla, joka oli pieni mutta ajoi asiansa. Mulla ei ollut kenkiä mukana joten oli vähän kivuliasta juosta juoksumatolla, mutta oli ihanaa päästä vähän liikkumaan kaiken syömisen jälkeen haha. Salin jälkeen kävin vähän uimassa ja hot tubissa ja loppuillan vaan hengailin hotellihuoneessa . 

Kävin muuten pari päivää sitten myös mun elämän ensimmäisessä amerikkalaisen jalkapallon pelissä (tuo kuulostaa maailman tyhmimmältä ja oon melko varma ettei tota kirjoteta noin) oli mahtavaa! Hostisä selitti mulle sääntöjä ja pääsin jo vähän pelistä kärryille. Kun tuun takasin Suomeen opetan mun perheellekin ne säännöt. Tapasin siellä myös saksalaisen vaihtaritytön, joka tulee mun kanssa samaan kouluun. Kiva tyttö ja oon varma, että me tullaan hyvin toimeen. Sillä oli myös maailman söpöimmät hostsiskot! 

Miltä musta nyt sitten tuntuu? Ihan hyvältä kaiken kaikkiaan. Ootan koulujen alkua, että pääsee tutustumaan ihmisiin ja pääsee rutiiniin kiinni. Välillä on ikävä kotiin, mutta suurimman osan ajasta mata tuntuu hyvältä. Mulla on täällä kaikki ihan hyvin.

Kielen kanssa on välillä ongelmia. Ymmärrän kyllä lähes kaiken mitä mulle sanotaan mutta on paljon, paljon vaikeempaa sanoa mitä ite haluan ja kielioppi mun lauseissa on varmaan aivan päin männikköä. Eilen sattu yks hauska tilanne kun oltiin shoppailemassa ja myyjä kysy multa jotain. Sit en ymmärtäy ni kysyin hostisältä, että mitä se sano. Muuten ihan hyvä, mutta kysyin sen suomeks haha. Ja mulla tulee aika paljon lauseisiin pikkusanoja suomeks kuten mitä ja eiku ja joo. Ja eilen taas kun skypetin perheelle niin mulla tuli aina vahingossa yeah kun piti sanoo joo tai kyllä. Semmosta se on. Ootan sitä kun osaan puhua sujuvasti eikä tarvi kauheesti miettiä. Mutta joo..kaikenkaikkiaan mulla menee hyvin. 

Ja tosiaan anteeksi kirjotusvirheet ja luvien laatu. Kaikki on otettu iphonella ja kirjotankin tätä postausta autossa matkalla Detroitista kotiin joten yrittäkää ymmärtää. ;) 

xxx Anniina 

Here I am!

Soft Landing Camp ohi ja täällä mä olen nyt perheessä. Soft Landing Camp oli ihana! Rakastin New Yorkia.  Rakastin Soft Landing Campia. Kolmantena päivänä mentiin siis shoppailemaan. Forever 21 oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ja neljäntenä päivänä mentiinkin sitten Six Flags huvipuistoon. Kävin mm. maailman korkeimmassa ja Pohjois-Amerikan nopeimmassa vuoristoradassa. Se oli hullu, mutta samalla AWESOME!

Ja viidentenä päivänä lähdettiinkin sitten perheisiin.

Ja tavallaan se on surullista. Tiiättekö? Nyt se on ohi. Sitä tutustuu ihaniin ihmisiin ja tietää, ettei nää niitä enää ikinä. Ikinä. Surullista. Sairaan surullista. Mutta se on osa tätä vuotta. Sitä tapaa hienoja ihmisiä, viettää niiden kanssa hetken ja sitten jatkaa matkaa.

Team Finland! <3

On the top of the Rock!

Joten täällä sitä nyt ollaan. Alpenassa. Lennoista on selvitty ja törmäsin Detroitin lentokentällä suomalaiseen tyttöön, joka tulee mun kanssa samaan kouluun! Rakastan jo nyt tätä pikkukaupunkia. Täällä on tosi nättiä ja kaikki on tosi tosi amerikkalaista. Koulu on iso, mutta näyttää mukavalta. Kävin myös tänään, jo ekan kerran Walmartissa :D Nyt mua kumminkin väsyttää jo sen verran, että painun pehkuihin. Hyvää yötä!

The Big Apple!

Täällä ollaan Yhdysvaltojen puolella ja vielä elossakin lentomatkojen jälkeen. :) Lennot oli pelottavat. Eka lento Helsingistä Kööpenhaminaan meni hyvin. Ja menihän se Kööpenhaminasta Newarkiinkin hyvin, mutta se oli todella todella pitkä ja aivan järkyttävän tylsä. Jotain voi kertoo se, että pelasin Tetristä ja se oli lennon "hauska" osa.

Eka päivä täällä New Yorkissa..tai no..New Jerseyssä, Newarkissa oli tylsä. Lentokentällä oli tosi kauan odottelua ja hotellilla sama jatkui. Mulla oli tosi kova ikävä koko illan ja ajattelin vaan kuinka paljon parempi mun olis olla kotona. Oisin vaan halunnu kotiin äitin ja iskän luokse, nukkumaan omaan sänkyyn. Onneks aamulla oli jo parempi olo. Vaikka on mulla vieläkin ikävä ja jos ajattelen sitä, että nään kaikki mun rakkaat vasta ens kesänä niin siitä tulee paha olo. Meen nyt vaan eteenpäin sillä filosofialla, että otan päivän kerrallaan. Koitan tehä jokaisesta päivästä niin hyvän kun mahdollista, nauttia jokaisesta hetkestä. Ja päivä kerrallaan mä oon taas lähempänä sitä hetkee kun mä palaan kotiin ja saan rutistaa kaikkia mun rakkaita.

No. Toinen päivä New Yorkissa alkoi siis sillä, että heräsin kuudelta aamulla. Heräsin muute yöllä jo joskus kahen aikaan ihan pirteenä, koska aivot oli vielä Suomen ajassa. Jatkoin tottakai unia, mutta se oli outoo. :D Eli siis kuudelta herättiin ja kävin siinä sitten suihkussa ja lähettiin aamupalalle. Siellä oli ihan järkyttävät jonot, mutta ehittiin saaha ruokaa suuhun ennenkun lähettiin  bussilla kohti New York Cityä :)

Meillä oli siis edessä nähtävyyksien katselua. Meidän opas oli tosi hauska ja sitä oli mukava kuunnella. Aina välillä noustiin ulos bussista ja käytiin vähän kävelemässä ja kahdeksan tuntia meni ihmeen nopeesti. Mä olin Olivian kanssa meidän bussissa ainoat suomalaiset norjalaisten, tanskalaisten, saksalaisten ja ruotsalaisten keskellä joten oli vähän yksinäistä meillä, mutta ei se paljon menoa haitannut. :)

Central Parkin kuuluisin osa

This is where Chuck and Blair got married! 

Niiiin hyvä cupcake!

Brooklyn Bridge!

Me and Olivia! <3

Siellä kaukana siintää Miss Liberty! 

 World Trade Center muistomerkki oli hieno, vaikkakin surullinen paikka. Tuo vesiputous kuvaa kaikkia niitä pudonneita/hypänneitä ihmisiä ja tuolla missä vesi kohtaa nuo muut "putoukset" ne tavallaan on sitten yhdessä kaikki pudonneet. Ja vesijutun ympärillä olevassa laatassa lukee kaikkien kuolleiden nimet, torneissa olleet, kadulla olleet, lentokoneessa olleet, pentagonissa olleet, palomiehet, poliisit..kaikki!

Nyt syömään ja sitten on vielä meeting :) Huomenna aamulla Rockefeller Center ja sitten shoppailemaan!!! :)


From love: Anniina
I love and miss you all in Finland! You're the best!

Goodbyes are not forever. Goodbyes are not the end. They simply mean I'll miss you until we meet again!

Kello lähentelee puoltayötä. Mä oon pakannut suurimman osan tavaroistani. Viimeistä kertaa pitkään aikaan mä käyn nukkumaan omassa huoneessa. Omassa, turvallisessa, rakkaassa kodissa. Huomenna mä lähden. Ensin mennään Vantaalle siskon luokse ja lauantai aamuna lähdetään siitä kohti lentokenttää. Tuntuu uskomattomalta, että mä olen nyt viimeistä kertaa kotona pitkään aikaan. Ja se sattuu. Kun mä tuun takaisin asiat on muuttuneet. En tiedä vielä miten, mutta muuttuneet ne varmasti on. Ei mikään pysy samana kymmentä kuukautta. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Läheiset ja suurin osa ystävistä on hyvästelty. Kaikki on valmiina, vain odottamassa sitä, että mä itse olen valmis. Että uusi päivä valkenee ja mun täytyy mennä. Ja kyllähän mä olen valmis. Mä olen ollut valmis jo kauan aikaa. Jos sitä nyt voi koskaan todella olla valmis jättämään kaikki mitä rakastaa kymmeneksi kuukaudeksi.

Mä oon sanonut sen aikaisemminkin, mutta on aivan hirveän vaikea kuvailla miltä tuntuu lähteä. Vaihtovuosi on ollut mun unelma niin kauan. Mä haluan lähteä. Mä odotan lähtöä. Mä oon innoissani. Ja samalla se on vaikein asia mitä mä olen ikinä tehnyt. Sattuu jättää kaikki rakkaat. Mä tuun kaipaamaan mun ystäviä ja perhettä niin valtavasti, että mä en osaa edes kuvitella sitä. Sen ajatteleminenkin saa mut nyt itkemään. Ja mä tuun takuuvarmasti itkemään vielä paljon. Mutta tämä on mun unelma. Ja mä aion tehdä  mun unelmasta totta.

Nyt mä menen vielä viimeisen kerran nukkumaan omaan sänkyyn. Aamulla mä herään ja syön viimeisen kerran aamupalan kotona, tutussa keittiössä. Huomenna mä hyvästelen kodin ja tämän kaupungin. Ja kymmenen kuukauden kuluttua mä tuun takaisin.