Lately

Heippahei!

Mun kolmas kuukausi taalla rapakon toisella puolella on jo pyorahtanyt kayntiin. Aika menee ihan hirveen nopeesti! Ei sita pysty ees kasittaa..vastahan ma tanne tulin?! Elama on taalla jatkunu kuitenkin melko samanlaisena kuin se on ollutkin. Vaikka mitaan erikoista ei tapahdu niin koko ajan mennaan kuitenkin parempaan suuntaan. Kielen kanssa ei ole enaa ongelmia oikeestaan ollenkaan. En nyt tietenkaan kaikkea mita haluaisin ni voi sanoa tai en ymmarra ihan jokaista sanaa, vaikka US historyn tai American governmentin tunnilla.

Viime aikoina ma oon ollu tosi kiireinen ja taa viikko tulee olemaan superkiireinen. Suurimmaks osaks kiireisena mut pitaa Cross Country ja jaakiekko. Tanaan myos varmistu etta saan juosta Varsityssa! Paasen siis kisaamaan viela Regionalseihin Traverse Cityyn!

Jaakiekko alkoi siis tassa pari viikkoa sitten. Eka peli meilla on vasta Marraskuun alussa, mutta ollaan nyt alotettu harjottelemaan jo jaalla. Mulla on viela paljon harjottelemista, mutta rakastan sita jo nyt! En malta oottaa, etta pelit alkaa ja paastaan pelaamaan. Meidan eka peli on vieraissa Manistiqueta vastaan. Talla viikolla mulla on siis superpaljon tekemista..Eilen oli eka cross country harkat heti koulun  jalkeen. Sielta paasin viidelta pois..menin kotiin, otin suihkun, söin ja aikalailla sit heti lahin jakisharkkoihin ja sielta tulin kotiin puol 9 aikaan illalla. Sitten iltahommat ja nukkumaan. Tanaan cross country ja sitten meen keilaamaan mun aluevalvojan ja muutaman vaihtarin kanssa. Keskiviikkona taas cross country harkat ja jakisharkat. Ja TORSTAINA!! Torstaina lahetaan Detroitiin kattomaan Red Wings-Penguins! So excited! Perjantaina shoppaillaan vahan Detroitissa ja tullaan takasin..sitten on meidan joukkueen team dinner ja tan jalkeen meen luultavasti keilaamaan..jonkunakonen hyvantekevaisyyskeilausjuttu ilmeisesti. Ja lauantaina on Regionalsit Traverse Cityssa! Siella menee koko paiva. Sunnuntaina katotaan tietysti Lionsien peli..joka on poikkeuksellisesti jo yheksalta aamulla koska ne pelaa Wembleylla. Hostsisko tulee myos sunnuntaina kaymaan joten tehaan varmaan jotain. :)
Ja tottakai just tällä viikolla ku on superkiireistä niin mun täytyy palauttaa miljoona enkun esitelmää, ainetta yms.

Kuten jo sanottu, elämä on täällä jatkunu tavallista rataansa. Sunnuntaina oli Theon (ranskalainen vaihtari) synttärit ja oli ihan superhauskaa. Meillä oli paljon ruokaa, bonfire jne. juteltiin, naurettiin ja pidettiin hauskaa. Nauroin varmaan enemmän kun ikinä. Kiitos tästä kuuluu suurimmaks osaks Davidille (ruotsalainen vaihtari) jonka seurassa ei voi olla muuta kun hauskaa. Sunnuntai ilta oli ihan mahtava. Tunsin oloni niin kotoisaks. Kaikki oli ihan täydellistä.

Theo

Siarah, Emily, Jackie, me

Helene<3

Ruotsi&Suomi SWINLAND!

Me & Theo

Viime viikolla oltiin tulossa Cross Country meetistä. Istuin bussissa ja kattelin ikkunasta ulos. Michigan oli muuttunu kauniin syksyseks. Ajattelin kaikkee mitä oon täällä jo kokenu. Kaikkee mitä tuun vielä kokemaan. Ajattelin niitä ihmisiä mun ympärillä. Ja tuntu niin raa'alta, että mun pitää lähteä täältä pois. Tää elämä otetaan multa pois! Enkä oikeesti voi käsittää sitä, että joitain näistä ihmisistä mä en tuu näkemään enää ikinä. Ikinä! Se tuntuu niin lopulliselta. Tuntuu niin hirveeltä, että elämä vaan jatkuu. Tiiättekö? Sitä on vaikee selittää, mutta joka kerta kun ihmiset puhuu ens vuodesta mulla meinaa tulla kyyneleet silmiin. Osa lähtee collegeen, osa jatkaa juoksemista Cross Country joukkueessa. Enkä mä saa enää olla osa sitä. Mä palaan Suomeen. Eikä se oo paha juttu. Älkää käsittäkö väärin. Rakastan Suomea. Haluan palata kotiin kesällä, mutta se vaan tuntuu niin julmalta, että mä en saa enää olla osa tätä elämää täällä. Mä en saa jatkaa juoksemista mun ihanan joukkueen kanssa. Enkä mä tiedä millon mä tuun takasin. Se on kaikkein pahinta. Mä en tiedä millon mä tuun takasin. Ja vaikka mä tuunkin joskus takasin niin se ei oo enää sama. Ihmiset on muuttanu, moni on mennyt collegeen eri paikkakunnalle. Enkä mä enää ikinä saa tätä takasin. Tiiän, että on liian aikasta ajatella tämmöstä. Mulla on silti melkein kahdeksan kuukautta jäljellä. Mutta mä en voi estää itteeni. Mä ajattelen liikaa. Ainakin mä aion nauttia täysillä näistä jäljellä olevista kuukausista. Vaikka välillä on ikävä Suomeen. Välillä sitä kaipaa Suomeen niin paljon, että sydämeen sattuu. Mä rakastan silti olla täällä. Tää on mun toinen koti.